Suomi-tourinkia

Odotettu kesälomareissu alkoi siirtymällä pohjoista kohti. Suomen läpi jyrääminen on - no enimmäkseen metsää, metsää ja metsää. Onneksi on nykyjään sellaiset gramofoonit (Sena SF2) keksitty että umpitylsillä siirtymillä voi viihdyttää itseään vaikkapa kuuntelemalla podcasteja (Suositus Yle Areena : it-kupla.net) 

Kuitenkin jos nyt jotain sanon tämän päivän mopoilureiteistä niin voin suositella Järvi-Suomessa mutkittelevaa tietä 3132 joka johtaa Vesivehmaalta Nuoramoisiin. Vähän liikennöity asfalttipätkä jota kelpasi taittaa. Reissu jatkukoon viimeistään ylihuomenna. Harras tavoite olisi taas päästä tutustumaan vuonomaan ihmeellisyyksiin.

Päällystämätön seututie 637

Pihtiputtaalla.

Never stop the madness!

 

Terve! Enimmäkseen tämä postaus on sitä varten että hieman testailen onko tämän Bloggerin ominaisuudet muuttuneet miksikään huolimatta pienistä alustapäivityksistä (mm. läppäri). Aikaa on vierähtänyt viime päivityksestä mutta toivottavasti tahti nyt vähän parantuisi kesän mittaan. Stay tuned!

Ja jotta ei nyt aivan off-topiciksi menisi laitetaan tähän vielä mopokuva kesäkuulta. Suuntima oli tuolloin Konepyöräilijöiden tapaamiseen. 

Kesäkuulumisia

Tädää! En ole vähään aikaan kirjoitellut tänne, no kuitenkin tilanne on se että VFR on myyty viime syksynä ja niin hassusti siinä kävi että siirryin KTM -leiriin! Tällä hetkellä alla on vuosimallin 2011 990 SMT ja kilometrejä on kertynyt jo yli 3000 km. Päivitetään lisää kuulumia kun ehtii, nyt on sen verran hyvät ajokelit ettei paljoa blogia ole joutanut päivittää!

Lekkvattnet/Lautasalmi (SWE) - Hedemora - Tukholma

Viimeinen matkapäivä oli Ruotsissa mukava. Olimme löytäneet Hedemorasta n. 200 km päässä Tukholmasta Airbnb -majoituksen. Sorateiden spesialistimme Miika oli tälle päivälle katsellut hieman pinnoittamattomia teitä joten pitihän niitä mennä kokeilemaan. Reitti meni Lekkvattnetista kohti Torsbytä josta ajoimme Ekshäradiin, missä siirryimme sorateille.

Matka taittui pitkin sorateitä, olivat verrattain hyväkuntoisia, tosin ajoittaiset nimismiehen kiharat meinasivät täristää paikat hampaista. Tulimme sattumalta Sågenin pikkukylään mistä löysimme kahvilan vanhasta rautatieasemasta. Rautatie oli loppunut jo aikaa sitten mutta kahvila ja aseman historiasta kertovia tauluja oli mahdutettu kompaktiin tilaan. Kaiken lisäksi vanhoja raiteita ei ollut purettu ja matkalaisilla oli mahdollisuus testata kunnon vanhan ajan resiinaa! Kai sitä tälläkin matka taittuisi ja olisi ainakin aikaa katsella maisemia.

https://stationsagen.com/en/

Lähdimme Sågenista, ajoimme mm. melkein Hästkullen -nimisen paikan (tirsk) ohi kohti Borlängeä isompia teitä. Hedemoran Airbnb -majoitus yllätti positiivisesti, todella hyvä Airbnb paikka omakotitalon pihapiirissa lähellä Hedemoran keskustaa. Illallinen löytyi En och En et halv -ravintolasta missä pystyimme lähietäisyydeltä myös seuraamaan Hedemoran teinien p***urallia. Samat EPA -traktoreiksi modatut takavetoiset Volvot ja Mersut ajoivat tunnin aikana paikan ohi ainakin 15 kertaa. Bassonjytke ja dieselin katku hädin tuskin hälvenivät kertaakaan kun joukkio kiersi rinkiä Ruotsin lain mukaisen 30 km/h maksiminopeuden puitteissa.

Norjan jälkeen Ruotsin Lidlissä käynti oli järkytys, kauppalaskua tuli noin 6 euron verran kun Norjassa ei Rema1000:ssa tai Kiwissä pysty kertakäynnillä mitenkään ostamaan mitään ihmisravinnoksi kelpaavaa alle 10 eurolla. Seuraavana päivänä olikin vuorossa vain nykäisy Tukholmaan.

Perinteiden mukaan laivaa odottaessa Värtahamnenin satamassa nautimme onnistuneen reissun päätteeksi alkoholittomat kylmät Carlsbergit.

Kokonaisuutena reissui meni ihan hyvin ja pyöräkin pelasi ennakko-odotuksista poiketen ilman mitään ongelmia. Ainoastaan säät olisivat saaneet olla tänä vuonna kuivempia.

Lisää kuvateksti

Gol (NOR) - Lekkvattnet/Lautasalmi (SWE)

Vettä, vettä ja vettä. Se oli tämän päivän teema. Tarkoitus olisi ollut viettää vielä yksi päivä vuonoilla mutta infernaalinen koko Etelä-Norjan päälle parkkeerannut sadealue muutti suunnitelmia.

Myös Suomen tiedotusvälineistä luetut uutiset kertoivat kotimaassa vallitsevasta pitkästä hellejaksosta saivat aikaan sen että varasimme laivamatkan takaisin tiistai-illalle Tukholmasta Turkuun ja lähtimme kohti Ruotsia. N. Klo 1130 mopedit starttasivat ensimmäisenä etappina olevaa Hønefossia. Vettä tuli enemmän ja vähemmän. Hønefossissa mopot saivat juotavaa ja miehet syötävää.

Matka jatkui Oslon pohjoispuolella kohti Jevnakeria tietä E16 seuraillen. Sade taukosi vain alkaakseen hetken päästä uudelleen. Huomasin Hondassa mielenkiintoisen ominaisuuden, sateella ajaessa pitkään yli 80 km/h nopeudella moottorin lämmöt tippuvat reilusti, alimmillaan mittari näytti 65 C kun normikäyntilämpötila on n. 79-80 C.  Ilmeisesti vedellä on aika hyvät jäähdyttävät ominaisuudet ainakin tässä mallissa. Matka jatkui kohti viimeistä Norjan puolen isompaa kylää Kongsvingeriä jossa pidimme tauon yrittääksemme väistää Yr.non tutkakuvalla vaanivia ilkeitä sadealueita. Epäonnistuimme kuitenkin tässä surkeasti. Vaikka Kongsvingerissä aurinko oli ryhtynyt paistamaan, Ruotsin ja Norjan rajan tuntumassa alkoi taas satamaan kaatamalla. Kerran jo kuivuneet vaatteet kastuivat jälleen. E16 tie oli kuitenkin sateesta huolimatta ihan suht kivaa mutkapätkää mitä taittoi prätkällä paljon mieluummin kuin Tukholma-Oslo välin suoraa E18 tietä.

Olimme aamulla varanneet soittamalla majoituksen Ruotsin puolelta eräältä leirintäalueelta mutta paikanpäällä kävi ilmi että jonkun erehdyksen takia yösijaa ei olisikaan meille tarjolla ollenkaan. Pienen selvittelyn jälkeen majapaikan hoitaja sai kysyttyä meille majoituksen viereisestä Lekkvattnetin kylästä. Majoitus oli hieman arvokkaampi kuin mitä aikaisemmat (900 SEK) mutta on täällä sentään lakanat talon puolesta!

Sateenkaaren päästä löytyy ainakin ruotsalainen lomamökki

Hokksund - Gol

Hardangervuono

Lepotauko

Hardangerbrua

Norja näytti lauantaina parhaimpia puoliaan eli aamu oli aurinkoinen. Huomasimme että majoituksemme lähellä oli Folkefonnan jäätiköllä sijaitseva laskettelukeskusta joten sitähän piti mennä katsomaan. Ajoimme pari kilometriä majoituspaikasta eteenpäin ja tie oli katkaistu puomilla. Norjassa toisinaan törmää tällaisiin maksullisiin teihin.Tutkimme tilannetta hetken ja totesimme että puomin ohi pääsi hyvin ajamaan mopolla joten leikimme hieman outlaw bikereitä ja lähdimme ajamaan ylöspäin. 14 km matka päättyi 1200 m korkeudelle merenpinnasta joten nousua tuli aika rutkasti. Tarkastimme laskettelukeskuksen olevan toiminnassa, otimme kahvit ja lähdimme ajamaan pomppuista tietä takaisin. alas. Jondalista matka jatkui 3x70 kr hintaisen lauttamatkan jälkeen Tørvikbygdiin. Tie 49 oli kuiva joten lähdimme jytäämään sitä kohti Norheimsundia. Tie 49 jatkui vuonon reunaa seurailevana tienä 7 kohti Granvinia mitä oli varsin mukava taittaa menemään. Motoconnection suosittelee! Joskin ajoittaiset karavaanariesteet olivat toisinaan hidasteena.

Granvinistä lähdimme Hardangenvuonon kautta eteenpäin. Hardangervuonon ylittävä silta on edelleen näkemisen arvoinen kompleksi. Yr.non sadetutka väitti että idässä päin olisi hieman vähemmän sadepotentiaalia (mikä tosin myöhemmin osoittautui vääräksi) joten jatkoimme sinne. Tiellä 7 Eidsfordin jälkeen reitti lähti kapuamaan ylöspäin ylänköalueille. Tietä eteenpäin jyrätessämme huomasimme että maantie oli poikittain, pinottain ja vierekkäin kaikenmaailman matkailuautoja ja karavaanareita tien tukkeena joista ei pääsy ohi ei sitten mitenkään. Mutta, kunnes nousun jälkeen tienpätkä alkoi olla vähän suorempaa ja vastaantulevaa liikennettä ei ollut niin paljoa niin laitoin Hondasta VTEC(tm) vaihteen päälle ja annoin mennä. Ylänköpätkää hyvällä näkyvyydellä oli tosi mukava taittaa. Jatkoimme tästä sitten Geiloon. Niko toimi taas majoitusübersturmführerinä ja löysi oivan paikan tien 7 varrelta läheltä Golia hintaan 450 NOK. Nyt sataa.

Bongasimme lautalta käänteisväreissä olevan Kuuban lipun. Alkaako vastavallankumous Jondalin ja  Tørvikbygdin välistä?

Hokksund - Jondal

Perjantaiaamu aukeni märkänä. Leiripaikkamme saattoi muistuttaa habitukseltaan kansallispukuun sonnustautuneiden vähemmistön edustajien tyyliä mutta vain parin tunnin säätämisen jälkeen karavaanimme nytkähti jälleen liikenteeseen Hokksund Campiningista Oslon lounais-puolelt . Vettä tuli kuin aisaa (oletteko muuten koskaan miettinyt mistä tämä sanonta on peräisin?) Hokksundista ajoimme Kongsbergiin mistä jatkoimme teitä 40 ja 37 kohti Rjukania. Vettä tuli edelleen. Rjukanin Shellillä pidimme noin puolen tunnin mittaisen tauon ja odottelimme Yr.no tutkakuvan perusteella sateen taukoamista. Tuli taas todettua että parhaimmat taukomuonat löytyvät Norjassa yleensä huoltoasemilta.

Rjukanista jatkoimme tietä 37 ja 362 kohti Haukeligrendia. Samaan aikaan vesisade loppui ja aurinko ryhtyi paistamaan! Nyt kelpasi mutkapätkää taittaa! 362 päättyi tielle E134 Haukeligrendiin jossa pidimme tauon paikallisen Esson pihassa. Aurinko paistoi, linnut lauloi ja elämä hymyili jne stereotyyppisiä tilanteen ylistyssanoja. Tietä E134 jyräsimme eteenpäin kohti Røldalia. Meillä oli tarkoitus etsiä majoitus kyseistä kylästä mutta valitettavasti löydetyt paikat olivat joko a) varattuja b) kalliita (1100 - 850 NOK) c) muuten vaan epäkelpoja (kunto luokkaa karjalaisen mummon mökki jossa on asuttu viimeksi n. 50 vuotta sitten). Jatkoimme eteenpäin Hildal Campiningiin mutta sielläkin myytiin ei-oota . Viisi minuuttia sitten oli mennyt viimeinen mökki. Ei mahda mitään. Kuitenkin majoitusmaisterimme Niko sattui löytämään hyvän kabiinin Jondalista hintaan 600 NOK. Matkaa tuli taitettua tänään yli 350 km!

Tiellä E134 on mahdollisuus käyttää tunnelin sijasta vanhaa vuoristonylitystietä

Tiellä 362

Ajopäivä päätöksessä

Lohja-Turku-Tukholma-Örebro-Hokksund

T-Y-L-S-Ä-Ä!!! Tai no melkein. No oikei, kyllä mopoilu noin enimmäkseen on kivaa mutta taasen tämä Ruotsin läpi jyrääminen vähän syö miestä. Aamu alkoi taasen Lohjalta, josta poikkeuksellisesti verrattuna aikaisempiin reissuihin menimme päivälaivalla Tukholmaan. N. klo 1930 paikallista aikaa keskiviikkona matka alkoi kohta Örebrota josta olimme edellisenä iltana varanneet Airbnb:n kautta hienon latomajoituksen. Positiivista tästä päivästä jäi se ettei eipähän ainakaan vettä tullut yhtään! Matkaan antoi pienen lisämausteen tuo että VFR:n staattoriremontin jälkeen olin ajanut sillä vain n. 50 km ja ainakin ensimmäiset 500 km taittui lievä kylmä hiki persauksissa että oliko korjaustoimenpide onnistunut. Nyt on rullattu n. 700 km ilman mitään ongelmia joten tässä vaiheessa näyttää hyvältä! (Koputan puuta)

Torstaina heräsimme aamulla Örebron ladosta josta jatkoimme kohti Norjaa E-18 tietä seuraillen  Norjan rajalta suunnistimme kohti Drammenia Oslovuonon alittavan tunnelin kautta. Majoitus (650 NOK) löytyi helpohkosti Googlen avulla Hokksund Campiningista. Yr.no povaa huomiseksi sadetta, jää nähtäväksi mitä tuleman pitää! Reissun ajanvietteenä tähän asti toimineen iPad Jatsin tilanne on seuraava: Miika 2, Tuomas 2, ja Niko 1.  Norjalainen olut on muuten kallista. Ja ei niin hyvää. Ainakin paikallisen Rema1000:n valikoimiin kuuluneet olivat maukkaita kuin hiilihapotettu kivennäisvesi.

Mäkkärin 10 KR hamppari maistuu hyvältä myös Karlstadin parkkiksella

Töcksfors. Megaliittinen ostoskeskus pikkukylässä Ruotsin puolella palvelee lähinnä Norjalaisten tarpeita

Ajopäivä päättyi Hokksund Campiningiin

Remonttia

Helou taas kaikki! Vähän vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Kuitenkin viime aikoina moottoripyöräilyn käytettävissä ollut tehokas peliaika on mennyt VFR:n varaosien odotteluun. Staattori sanoi itsensä irti kesäkuun alussa ja tasan 1 kk meni kun Polo Motorradin tilaus tuli kotiin. Olisi voinut tulla vähän aiemminkin. Kesäkuun piti jopa käydä vuokra-Yamahalla Konepyöräilijöiden kesäkokoontumisessa.

Saisiko olla grillattua staattoria? Kypsyys welldone++

Sain staattorin vaihdettua viime viikonloppuna ja ensimmäinen testilenkkikin tuli juuri ajettua ilman murheita. Ylihuomenna olisi taasen kova tarkoitus suunnistaa kohti vuonomaata!

Sunnuntai-ajelut Porvoossa

Kuuma kesä on mahdollistanut erinomaisesti mopoilut! Tarkoitus oli lähteä sunnuntaina tiimillä CB500 (Teppo) ja CBR600 (Timo) iltapäivästä kiertämään vähän Porvoon nurkilla mutkapätkää. Tietä 170 pitkin pääsee hyvin mm. Immersbyntielle, josta sitten Nikkilää viistäen Hindsbyntien kautta voi lähteä Boxintielle.

Hindsbyntie/Brobolentie

Boxista voi lähteä joko taasen 170:sta kohti Porvoota josta sitten voi lähteä Kulloon jälkeen Ali-Vekkoskentielle. Moottoripyöräilyssä pitää olla vähän jännitystä, sekä ylä- ja alamäkiä myös näin kuvaannollisesti. VFR nimittäin ei sitten lähtenytkään enää käyntiin Ali-Vekkosken ja Kuninkaantien risteyksessä. Bensapumppu ei saanut virtaa, muuten pyöritti starttia yms virtaa oli. Mystisyyden verhoamat sähköongelmat saivat taas jatkoa. Ihan pilalla taas kaikki oli.

Pientiä viitettä tähän oli tullut eilen kun pyörä oli pysähtynyt juuri ennen pientä lenkkiä kun saavuin kotiin. Lähti kuitenkin pienen odottelun jälkeen käyntiin. Päättelin että syy oli siinä tunnettussa keltaisessa liittimessä, suihkin siihen sitten kokeeksi ennen matkalle lähtöä CRC:n kontaktisprayta mutta eipä näköjään auttanut! Piti se liitin kaivaa esiin, puhdistella jne mutta ryhtyi vaikuttamaan että pyörä oli ihan oikeasti nyt stopannut jostain syystä. Sulakkeet piti myös tarkistaa, ei mitään, kaikki kunnossa jne. Kun aikaa oli kulunut yli puoli tuntia piti ottaa nöyrästi puhelin käteen ja soittaa hinausautoa paikalle. Joskus vartin kuluttua sain sitten jo hinausauton kuljettajan puhelimeen, sovittiin että tulee hakemaan VFR:n ja minut. Kiitokset Tepolle ja Timolle kun eivät hyljänneet minua yksin synkkään ja pelottavaan Yli-Vekkosken kylään vaikka olisivat he hyvin voineet jatkaa matkaa toimivilla mopoillaan.

Mystisyydet jatkuivat, kun olin lopettanut puhelin hinausauton kuljettajan kanssa päätin vielä kerran painaa starttia ja VFR hörähti käyntiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! Täysin omituista. Päätin vielä muutoman kerran starttailla ja pyörä toimi täysin normaalisti. Soitin kuskille ettei apua enää tarvitsekaan ja lähdettiin ajamaan pieni pelko persauksissa että koska tulee taas stoppi mutta ei! Hyvin pääsin perille asti Itä-Helsinkiin. Reitti meni Kuninkaantietä Nikkilään josta sitten Söderkullan kautta kotiin. Pitänee tutkia lisää näitä sähköhommia tässä tulevina päivinä.

VFR päätti pitää tauon tässä

Pilalla

Lohja - Korppoo

Soratiepose vol 1

Joko Korppoon tai Nauvon lautta

Tämänkin lokaatio jossain Korppoo-Nauvo -akselilla

Trion kokoontumispaikaksi kesän 2018 Mopotourinkireissulle oli sovittu 10.7. Lohjalla sijaitsevan Linderinpuistokadun kartanon tilukset. Kartanon isännän johdolla kello 9.15. ryhmä starttasi kohti tuntematonta, eli Lohjan länsipuolista Suomea. Aamupäivä taittui enemmän ja vähemmän nopeasti ajellen kohti Kemiötä. Ryhmämme pysähtyi tauolle Kemiölle ja koska oli sopivasti lounasaika, päätimme kokeilla paikallisia gastronomisia kokemuksia. Michelinin ravintola-opas oli harmiksemme unohtunut kotiin, joten meillä piti edetä Googlen avustuksella ja löysimme torin laidalta paikallisen Pizza-Kebab Arkadiadidada-jotain. Lätyt olivat aivan järkyttävää paskaa. Älkää menko tänne. 0,5 / 5, vesi oli sentään kylmää ja ruokamyrkytystä ei tullut (vielä).

They tried to make me go to rehab

I said, no, no, no

Kokosimme itsemme tästä kokemuksesta ja lähdimme etenemään kohti Sauvoa ja päivän päättävää Korppoota. Paraisten jälkeen alkoi olla jo saaristotunnelmaa, sinne osuivat nimittäin ensimmäiset lautat tiellä 180. Matka jatkui Nauvon kautta kohti Korppoota.

Majoitus hoitui soittamalla Paraisten S-marketin parkkipaikalta Korppooseen maatilamajoitukseen. Faffas -nimiseltä tilalta löytyi aittamajoitus hintaan 25 eur / per nuppi. Säätila on ollut kuuma, sadetta ole tullut yhtään. Huomenna ehkä Ahvenanmaalle tai mannersuomeen, katsotaan mitä keksitään!

Epic fail. Perälaukku ei ole kelpo ruokapöytä

Ajopäivä ohi. Mopot Faffas BB:ssä. Miikan Fireblade jonkun paikallisen vandaalin käsittelyssä

Korppoo - Rymättylä

Päivä alkoi upeana, olimme nauttineet Korppoossa Faffas B&B majoituksesta huolimatta sisätiloissa vallinneesta arktisesta ilmastosta. Tämä siis ei ollut majoituksen vika, vaan ryhmämme jäsen oli päättänyt ihan vaan yhteistä terveyttä edistääksemme tarjota raikasta ulkoilmaa asumukseemme yön aikana. Kaikesta huolimatta trio starttasi klo 7.45 takaisin kohti Nauvoa.

Nauvon lauttaa odottamassa

Yritimme Nauvosta lähteä Seilinsaarelle mutta tämä suunnitelma epäonnistui, Seilinsaarella ei saa mopoilla. Onneksi tämä kerrottiin meille ennen kuin menimme lautalle. Teimme siis täyskäännöksen Nauvossa ja lähdimme ajamaan. Sorateille. Metsään. Hyvin menivät 954, R6 ja VFR vaellusreitillä.

Vaellusmopoilua saaristomeren jänkhällä R6:lla. Kuvassa Nikon tyylinäyte.

Itse protestoin hieman reitinvalintaa muulle seurueelle. Kun olimme tämän täysmittaisen maastoreitin selvittäneet, otimme suuntimaksi rengaskierroksen läpiajamisen, suuntana Houtskari. Norjaan verrattuna Suomen lauttamatkailun hinta/laatusuhde on ääretön, lautat nimittäin täällä enimmäkseen ilmaisia, Norjassa taasen jokaisesta ojankin ylityksestä joutuu pulittamaan vähintään sen 10 euroa. Ei siis ole väliä kuinka monta kertaa sahaa ylityksen läpi.

Mopoilun kannalta saariston rengastie koostuu lähinnä siitä että ensin ajat n. 200 km/h keskinopeutta noin neliökilometrin kokoisen saarenlämpäreen läpi, jotta pääset odottamaan tunniksi sitä että pääset odottamaan lautalla noin tunniksi seuraavaa lauttarantaa. Voi tämän kerran ajaa läpi mutta ei ehkä toiste mopoilla. Ainoa maksullinen lautta reitillä on Houtskaristä Iniöön joka maksaa 25 eur. Päivänpäätteeksi olimme Kustavissa, josta sitten ajoimme Taivassalon kautta Rymättylään.

Taivassalon kohdalla päätimme jälleen kokeilla paikallisia à la carte -ravitsemusliikkeitä ja pysähdyimme tien 192 varressa Grillikahvio Meriporttiin. Ruoka oli grillimättönä tällä kertaa aivan täyttä timanttia! Motoconnectionin puolueellinen ja riippuvainen testiryhmä antaa tälle mestalle täydet viisi pongoa ja papukaijamerkin!

Rymättylästä löyty myös maatilamatkailun hengessä kohtuuhintainen majoitus paikasta nimeltä Lomahyppäys pienen hintaneuvottelun jälkeen.

Rymättylän kana sanoo kot kot kot kot

Rymättylä - Lohja

Lähdimme Rymättylästä vailla mitään varsinaisia suunnitelmia kohti Suomen Turkua. Turussa ajelimme keskustassa ja VFR päätti sammua. Alkukesästä vaivannut keltaisen liittimen vika ilmentyi taasen. Kaikki oli ihan pilalla. Olen aikaisemminkin ollut sitä mieltä meiltä että myös Turku on ihan pilalla mutta nyt se on oikeasti vielä enemmän pilalla koska siellä mopot särkyy ja kaikkea. Pienen hetken jälkeen VFR kuitenkin käynnistyi, matka sitten lähti etenemään kohti Lietoa. Tuumasimme että koska näillä nurkilla olemme, ajetaan siis Härkätietä pitkin Tarvasjoeltä lähtien. Tienumeroita oli ainakin 2230, 2250, 2264 ja 2810. Somerolle asti päästiin varsin mukavasti. Murkinatauon jälkeen moottorin pyörän pyörät olivat jälleen pyörimässä. Matka jatkui siivosti tietä 2410 pitkin. Mopedipoliisin käsimerkeistä ymmärsimme että maisemista voi nauttia myös hiljaisemmalla vauhdilla. Virkavallan suosittelemaa pysähtymistä tai vaikkapa pakollisia tienkäyttömaksuja ei kuitenkaan pitänyt suorittaa.

Pit stop @ Yhdystie 1871, n 30 min

Kun alittimme Helsiki-Turku moottoritien jotain nelinumeroista soratieta tietä pitkin ajellessa minun VFR oli taas ihan pilalla. Pysähtyi oikeasti. Pitisitte kaivaa Leatherman ja muut ruuvimeisselit esille että saisi tuon kontaktivian taas pois. Ei oikein mene japsi-insseille tunnustusta että kaikki pyörän maadoitukset kulkevat noin 10 snt arvoisen muovisen liittimen kautta. Onneksi ei tarvinnut ihan kaikkea katetta purkaa pois vaan vian korjaus hoitui alle puolen tunnin. Pinnien taivuttelu ja putsausriitti. Sitten taas maisema vaihtui kohti Lohjaa.

VFR ei-niin-pilalla

miikammopo

Näin summattuna reissu oli varsin onnistunut! Saariston rengastielle kannattaa mennä jos siellä ei ole aikaisemmin käynyt. Oli todella kiva tarkistaa myös tämä kolkka Suomesta. Mopoiluarvoa tällä oli ihan kivasti, tiet olivat saarella mutkaisia ja suht hyvä kuntoisia, tosin lauttareittien pätkimiä. Tähän hengenvetoon täytyy todeta ettei reitillä ole tosin enää toiselle reissulle nähtävää, toisin kuin vaikka Norjassa.

Reissu lähestyy jälleen!

Kyllä! Nyt taas mennään sata ja yksi lasissa! Reissuvalmistelut ovat sujuneet hyvin ilman suurempia ongelmia. Ainoa huolestuttava asia on että parilla on matkaseurueen jäsenellä on alkava addiktio erääseen Pokemon Go -peliin. Onneksi ulkomailla ei toimi heillä data niin luultavasti pysyvät tiellä. Muuten näyttää kelienkin puolesta tosi hyvälle, ainakin Osloon päästää näillä näkymin ajelemaan aurinkoisessa säässä.

Lukijalle tiedoksi että tämä Blogger -sovellus ei kovin hyvin sovellu tällaisen matkakertomuksen tekoon koska kertomuksen tietenkin haluaisi lukea kronologisessa järjestyksessä. Blogger laittaa aina viimeisimmän viestin ensimmäiseksi, enkä tiedä onko tähän jotain korjausta. Olen tämän ominaisuuden kiertänyt siten, että olen käsin korjannut viestien päivämäärät sellaisiksi että vanhin viesti näkyy ensimmäisenä. Eli siis päivämäärät ovat väärin eikä niitä pidä tuijottaa.

Tukholma - Oslo

Suomen Turku

Matkan alkuodotukset, Pekka Pouta & Mette Mannonen & Co.  pitivät kutinsa, ja sää oli mitä mainioin ajomatkalla Turkuun ja myös Tukholmasta Osloon. Laivamatka sujui hyvin, laiva oli satamassa aamulla kuuden pintaan ja totesimme että herätys olisi syytä laittaa paikalliseen aikaan klo 0450.  Matkan sujumisen kannalta Ville oli maksimoinut varmuuskertoimet meille kertomatta ja jättänyt matkapuhelimeensa herätyksen ajoille klo 0310 ja klo 0410. Ei sitten tullut nukuttua juurikaan ensimmäisen herätyksen jälkeen mutta eipähän tarvinnut palata Turkuun. Kiitos tästä Villelle.

Elämä on valintoja...

...mutta säätämisen jälkeen matka voi alkaa!

Laivalla tuli myös todettua että elämä on valintoja. Voit joko näppärästi ottaa mukaasi kiinnitettävän takalaukun (ja laittaa sen myös takaisin) tai sitten viettää aina vähintään puoli tuntia sidoten ja säätäen ns. juuri tähän käyttöön suunniteltuja moottoripyörän penkin päälle laitettavia kasseja. Ainoa remmihässäkkää puoltava kommentti oli "koska mutku painopiste yhyy!!" Ei liikene ymmärrystä minulta. Ei pidä vettä, ei saa lukkoon ja alkumatkaan kuuluu vähintään kaksi tai kolme ylimääräistä pysähdystaukoa kun pitää tarkistaa onko kaikki nyörit ja rensselit nyt ihan varmasti kiinni.

Mutta pulinat sikseen, nyt ollaan Oslossa ja huomenna kohti Drammenia ja Rjukania. Pekka Poudan virkaveli Hans-Brygge Sone-Vedret yr.no:sta on luvannut meille jälleen hyvää ajokelia! Oslon majoitus oli jälleen tällä kertaa Oslon Holtekilenissa ja matka pysähdyttiin Örebroon lähellä Sannakroassa syömässä smörrebröödit. Tämähän meinaa tulla jo ihan tavaksi.

Oslo, Holtekilen

Oslo - Valle

Tien 651 varrelta

Oslon majoituksessa nautitun aamupalan jälkeen matka suuntasi kohti Drammenia, josta käännyimme sisämaahan päin. Yöstä selvittiin ilman ylimääräisiä herätyksiä. Drammenista matkattiin tietä E134 myötäillen Kongsbergiin. Kongsbergista ajettiin pikkupätkä tietä 40 tielle 37. Ja voi veljet mikä mutkapätkä 37 olikaan! Aurinko paistoi pilvenlomasta ja tie oli kuivaa joten annoimme vaan mennä. Tie 37 oli hyväkuntoista mutkittelevaa ja vähäliikenteistä asfalttia aina Gransheradiin asti! Reittiä voi varauksetta suositella kaikille matkailijoille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Gransheradista olisi voinut mennä suoraa reittiä myös kohteeseemme Rjukaniin mutta käännyimme tielle 361 joka palasi taas tielle E134 kohti Saulandia.

Emme pysähtyneet juurikaan, ja Saulandista lähdimme tielle 651 joka menee Tuddalin kautta Rjukaniin. Täysperävaunulla tälle tielle ei kannata vaivatua. Hieman on serpentiinia. Reitti tiellä 651 oli enimmäkseen kapeaa ränniä ja asfaltin kunto oli paikoitellen huono, varsinaisia koloja ei ollut mutta routapomppuja senkin edestä. Kuitenkin maisemat olivat erittäin hyviä, joten siellä kyllä kannattaa käydä.

Raskasvesitehdas (ei enää käytössä)

Matkaseurueemme sai lisää jäseniä (kuvassa oikealla)

Rjukanissa voi käydä myös ihmettelemässä toisen maailman sodan aikaista raskasvesitehdasta, jonka liittoutuneet onnistuneesti sabotoivat toisen maailmansodan aikana. Rjukanista jatkoimme tietä 37 Åmotiin asti, mistä menimme kohti Höydalsmohon. Höydalsmoosta menimme tietä 45 Daleniin ja Holtebruhun. Matka jatkui eteenpäin kohti Vallea. Iltapäivällä koimme ensimmäisen (!) sadekuuron Norjassa mitä olimme jo osanneet odottaa.

Ajopäivän loppualkoi jo häämöttää, tällä kertaa majoitus löytyi hyvällä sijainnilla kaupan läheisyydestä Vallesta. Erittäin hyvin varusteltu mökki löytyi pienen hakemisen jälkeen Valle Motell & Campista. Ajoimme paikalle ja totesimme alueen olevan melkein aution. Soitimme talon oveen piilotetun A4-lapusta löytyneeseen puhelinnumeroon ja hetken päästä mummeli tuli antamaan meille mökin avaimet maksua vastaan. Yhteystiedot olivat niin hyvin piilotettuja ettei tänne ainakaan asiakkaita haluta liikaa.

Nyt tulee vettä. Toivottavasti on huomenna parempi sää. Ja pitäisikin olla.

Se on kovvoo Hommoo, sanoisi savolainen

Valle - Bjoreimsbygda

Tien 337 varrelta

Myös tieltä 337 ennen Lysebotnia

Norjassa on myös paljon alankomaalaisia

Lysebotn

Lysefjord

Sveitsin kilvissä ollut matkailumörkö

Sää aamulla oli sumuinen ja sateinen, mutta aamupalan syömisen ohessa totesimme ettei sadevaatetukselle ole kuitenkaan tarvetta. Lähdimme ajamaan Vallesta tietä 9 kohti Rysstadia. Rysstadista tankattiin ja lähdimme ajamaan tietä 337 kohti Lysebotnia. Juuri Vallesta lähdön jälkeen Niko ilmoitti minulle että Hondasta oli ajovalot pimeänä. Homma ihmetytti koska olin juuri ennen lähtöä vaihtanut uuden polttimon, tuumasin kuitenkin että ajetaan tämä päivä ja tutkitaan hommaa illallta. Tie 337 on kapea, joskin hyväkuntoinen tie kohti Lysebotnia. Tätä oli todella mukava taittaa, joskin satunnaisia lammaslaumoja kannattaa varoa. Varsinkin tien loppupäässä oli todella mahtavat ja vaikuttavat näkymät Lysevuonoon. Lysebotnin pohjukasta ainoa tapa jatkaa matkaa on lautta, joka sitten maksaa mukavat 465 NOK. Toinen vaihtoehto on lähteä jyräämään takaisin Rysstadiin. Valitsimme kuitenkin lauttamatkan Lysebotnista Forsandiin. Aikaa lauttamatkalla meni 2,5 h. Aika pitkä aika. Matkan varrella lautta teki erikseen koukkauksen erittäin hienolle vesiputoukselle jossa tosin ei ollut vettä. Rahoille vastinetta 

Pääsimme lautalta ihastelemaan Preikestolenia alhaalta päin. Tarkoituksena oli etsiä majoitus Preikestolenin läheltä, mutta paikat olivat harvassa. Preikestoleniin päin lähtee nousemaan tieltä 13 tie 529 jossa oli myös viitat leirintäalueelle. Kuitenkin tielle 529 päästyämme totesimme sen olevan täynnä ylämäkeen kyntäviä hidastelevia asuntoautoja. Teimme U-käännöksen ja näimme parhaaksi että pyrimme Preikestolenille joku toinen kerta. Se oli yksinkertaisesti aivan liian ruuhkainen tänään lauantaina. Pyörät olisi ehkä saaneet parkkiin Preikestolenin lähelle mutta mopokamppeiden kanssa Preikestoleniin kipuaminen heltessä parin kilometrin matkan verran olisi ollut todennäköisesti liikaa. Tosin mopokin olisi keittänyt pari kertaa jonossa hidastellessa. Majoituspaikan hakuun siis.

Kolmen kerran sääntö piti jälleen kerran paikkansa, nyt yösija löytyi Björeimsbygdasta tien 13 varrelta. Hinta 200 NOK per nuppi, eli ihan kohtuullinen. Oma nukkumatila, yhteinen keittiö ja peseytymistilat, tosin ei täällä ketä muita ole.

Vähän meinasi usko loppua aluksi

Illalla ohjelmassa oli myös Hondan sähkövian tutkimista. Syyksi paljastui oikosulku ja sulaneet sähköjohdot. Tarkemmin ottaen edellinen pyöränomistaja oli tehnyt virityksiä sähköjärjestelmiin mm. tuplattujen ajovalojen muodossa. Alkuperäinen H7-järjestelmä oli korvattu erittäin "fiksusti" H4 -polttimin, vieläpä siten että lähi- ja kaukovalojen langat palavat samaan aikaan. H4 polttimia ei saa kiinni suoraan kiinni H7 umpioon ilman säätämistä. Tien päältä siis ei saa suoraan polttimoita tähän pyörään, koska sähköliittimet polttimoon ovat nyt H4:sta. Revin sulaneen kannan pois ja tulppasin irtonaiset johdot uuden oikosulun välttämiseksi. Lisäksi ruuvasin huoltikselta ostamani uuden H4 polttimon toiselle puolelle hieman väkivaltaa käyttäen, kiinnitystarpeet väsäsin toisen umpion polttimon kiinnikkeistä, koska en halunnut ryhtyä näpertämään H4 polttimoa sopivaksi Leathermanilla. Nyt siis lähivalo palaa, tosin kaukovaloa ei voi käyttää koska se polttaisin myös toisen puolen umpion. Onneksi on vielä valoisaa illallakin.

Syypää

Olin eilen huomannut ettei Hondassa lähivalo palanut, joten olin ajanut kaukovaloilla. Koska lähi- ja kaukovalo paloivat samaan aikaan, niin tämän lämmöntuotto oli sitten ollut liikaa ja tämä oli sitten sulattanut johdot oikosulkuun. Lisäksi umpion lasi ja heijastinpinta olivat ottanee väriä. Hieman otti päästä. Ilmeisesti tämä kytkentä oli aikaisemmin jäänyt huomioitta koska en ollut juurikaan kaukovaloja käyttänyt.

Mutta tämä korjausstoori päättyy nyt tähän! Huomenna päivä uusi ja kohti pohjoista!