Reissu lähestyy jälleen!

Kyllä! Nyt taas mennään sata ja yksi lasissa! Reissuvalmistelut ovat sujuneet hyvin ilman suurempia ongelmia. Ainoa huolestuttava asia on että parilla on matkaseurueen jäsenellä on alkava addiktio erääseen Pokemon Go -peliin. Onneksi ulkomailla ei toimi heillä data niin luultavasti pysyvät tiellä. Muuten näyttää kelienkin puolesta tosi hyvälle, ainakin Osloon päästää näillä näkymin ajelemaan aurinkoisessa säässä.

Lukijalle tiedoksi että tämä Blogger -sovellus ei kovin hyvin sovellu tällaisen matkakertomuksen tekoon koska kertomuksen tietenkin haluaisi lukea kronologisessa järjestyksessä. Blogger laittaa aina viimeisimmän viestin ensimmäiseksi, enkä tiedä onko tähän jotain korjausta. Olen tämän ominaisuuden kiertänyt siten, että olen käsin korjannut viestien päivämäärät sellaisiksi että vanhin viesti näkyy ensimmäisenä. Eli siis päivämäärät ovat väärin eikä niitä pidä tuijottaa.

Tukholma - Oslo

Suomen Turku

Matkan alkuodotukset, Pekka Pouta & Mette Mannonen & Co.  pitivät kutinsa, ja sää oli mitä mainioin ajomatkalla Turkuun ja myös Tukholmasta Osloon. Laivamatka sujui hyvin, laiva oli satamassa aamulla kuuden pintaan ja totesimme että herätys olisi syytä laittaa paikalliseen aikaan klo 0450.  Matkan sujumisen kannalta Ville oli maksimoinut varmuuskertoimet meille kertomatta ja jättänyt matkapuhelimeensa herätyksen ajoille klo 0310 ja klo 0410. Ei sitten tullut nukuttua juurikaan ensimmäisen herätyksen jälkeen mutta eipähän tarvinnut palata Turkuun. Kiitos tästä Villelle.

Elämä on valintoja...

...mutta säätämisen jälkeen matka voi alkaa!

Laivalla tuli myös todettua että elämä on valintoja. Voit joko näppärästi ottaa mukaasi kiinnitettävän takalaukun (ja laittaa sen myös takaisin) tai sitten viettää aina vähintään puoli tuntia sidoten ja säätäen ns. juuri tähän käyttöön suunniteltuja moottoripyörän penkin päälle laitettavia kasseja. Ainoa remmihässäkkää puoltava kommentti oli "koska mutku painopiste yhyy!!" Ei liikene ymmärrystä minulta. Ei pidä vettä, ei saa lukkoon ja alkumatkaan kuuluu vähintään kaksi tai kolme ylimääräistä pysähdystaukoa kun pitää tarkistaa onko kaikki nyörit ja rensselit nyt ihan varmasti kiinni.

Mutta pulinat sikseen, nyt ollaan Oslossa ja huomenna kohti Drammenia ja Rjukania. Pekka Poudan virkaveli Hans-Brygge Sone-Vedret yr.no:sta on luvannut meille jälleen hyvää ajokelia! Oslon majoitus oli jälleen tällä kertaa Oslon Holtekilenissa ja matka pysähdyttiin Örebroon lähellä Sannakroassa syömässä smörrebröödit. Tämähän meinaa tulla jo ihan tavaksi.

Oslo, Holtekilen

Oslo - Valle

Tien 651 varrelta

Oslon majoituksessa nautitun aamupalan jälkeen matka suuntasi kohti Drammenia, josta käännyimme sisämaahan päin. Yöstä selvittiin ilman ylimääräisiä herätyksiä. Drammenista matkattiin tietä E134 myötäillen Kongsbergiin. Kongsbergista ajettiin pikkupätkä tietä 40 tielle 37. Ja voi veljet mikä mutkapätkä 37 olikaan! Aurinko paistoi pilvenlomasta ja tie oli kuivaa joten annoimme vaan mennä. Tie 37 oli hyväkuntoista mutkittelevaa ja vähäliikenteistä asfalttia aina Gransheradiin asti! Reittiä voi varauksetta suositella kaikille matkailijoille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Gransheradista olisi voinut mennä suoraa reittiä myös kohteeseemme Rjukaniin mutta käännyimme tielle 361 joka palasi taas tielle E134 kohti Saulandia.

Emme pysähtyneet juurikaan, ja Saulandista lähdimme tielle 651 joka menee Tuddalin kautta Rjukaniin. Täysperävaunulla tälle tielle ei kannata vaivatua. Hieman on serpentiinia. Reitti tiellä 651 oli enimmäkseen kapeaa ränniä ja asfaltin kunto oli paikoitellen huono, varsinaisia koloja ei ollut mutta routapomppuja senkin edestä. Kuitenkin maisemat olivat erittäin hyviä, joten siellä kyllä kannattaa käydä.

Raskasvesitehdas (ei enää käytössä)

Matkaseurueemme sai lisää jäseniä (kuvassa oikealla)

Rjukanissa voi käydä myös ihmettelemässä toisen maailman sodan aikaista raskasvesitehdasta, jonka liittoutuneet onnistuneesti sabotoivat toisen maailmansodan aikana. Rjukanista jatkoimme tietä 37 Åmotiin asti, mistä menimme kohti Höydalsmohon. Höydalsmoosta menimme tietä 45 Daleniin ja Holtebruhun. Matka jatkui eteenpäin kohti Vallea. Iltapäivällä koimme ensimmäisen (!) sadekuuron Norjassa mitä olimme jo osanneet odottaa.

Ajopäivän loppualkoi jo häämöttää, tällä kertaa majoitus löytyi hyvällä sijainnilla kaupan läheisyydestä Vallesta. Erittäin hyvin varusteltu mökki löytyi pienen hakemisen jälkeen Valle Motell & Campista. Ajoimme paikalle ja totesimme alueen olevan melkein aution. Soitimme talon oveen piilotetun A4-lapusta löytyneeseen puhelinnumeroon ja hetken päästä mummeli tuli antamaan meille mökin avaimet maksua vastaan. Yhteystiedot olivat niin hyvin piilotettuja ettei tänne ainakaan asiakkaita haluta liikaa.

Nyt tulee vettä. Toivottavasti on huomenna parempi sää. Ja pitäisikin olla.

Se on kovvoo Hommoo, sanoisi savolainen

Valle - Bjoreimsbygda

Tien 337 varrelta

Myös tieltä 337 ennen Lysebotnia

Norjassa on myös paljon alankomaalaisia

Lysebotn

Lysefjord

Sveitsin kilvissä ollut matkailumörkö

Sää aamulla oli sumuinen ja sateinen, mutta aamupalan syömisen ohessa totesimme ettei sadevaatetukselle ole kuitenkaan tarvetta. Lähdimme ajamaan Vallesta tietä 9 kohti Rysstadia. Rysstadista tankattiin ja lähdimme ajamaan tietä 337 kohti Lysebotnia. Juuri Vallesta lähdön jälkeen Niko ilmoitti minulle että Hondasta oli ajovalot pimeänä. Homma ihmetytti koska olin juuri ennen lähtöä vaihtanut uuden polttimon, tuumasin kuitenkin että ajetaan tämä päivä ja tutkitaan hommaa illallta. Tie 337 on kapea, joskin hyväkuntoinen tie kohti Lysebotnia. Tätä oli todella mukava taittaa, joskin satunnaisia lammaslaumoja kannattaa varoa. Varsinkin tien loppupäässä oli todella mahtavat ja vaikuttavat näkymät Lysevuonoon. Lysebotnin pohjukasta ainoa tapa jatkaa matkaa on lautta, joka sitten maksaa mukavat 465 NOK. Toinen vaihtoehto on lähteä jyräämään takaisin Rysstadiin. Valitsimme kuitenkin lauttamatkan Lysebotnista Forsandiin. Aikaa lauttamatkalla meni 2,5 h. Aika pitkä aika. Matkan varrella lautta teki erikseen koukkauksen erittäin hienolle vesiputoukselle jossa tosin ei ollut vettä. Rahoille vastinetta 

Pääsimme lautalta ihastelemaan Preikestolenia alhaalta päin. Tarkoituksena oli etsiä majoitus Preikestolenin läheltä, mutta paikat olivat harvassa. Preikestoleniin päin lähtee nousemaan tieltä 13 tie 529 jossa oli myös viitat leirintäalueelle. Kuitenkin tielle 529 päästyämme totesimme sen olevan täynnä ylämäkeen kyntäviä hidastelevia asuntoautoja. Teimme U-käännöksen ja näimme parhaaksi että pyrimme Preikestolenille joku toinen kerta. Se oli yksinkertaisesti aivan liian ruuhkainen tänään lauantaina. Pyörät olisi ehkä saaneet parkkiin Preikestolenin lähelle mutta mopokamppeiden kanssa Preikestoleniin kipuaminen heltessä parin kilometrin matkan verran olisi ollut todennäköisesti liikaa. Tosin mopokin olisi keittänyt pari kertaa jonossa hidastellessa. Majoituspaikan hakuun siis.

Kolmen kerran sääntö piti jälleen kerran paikkansa, nyt yösija löytyi Björeimsbygdasta tien 13 varrelta. Hinta 200 NOK per nuppi, eli ihan kohtuullinen. Oma nukkumatila, yhteinen keittiö ja peseytymistilat, tosin ei täällä ketä muita ole.

Vähän meinasi usko loppua aluksi

Illalla ohjelmassa oli myös Hondan sähkövian tutkimista. Syyksi paljastui oikosulku ja sulaneet sähköjohdot. Tarkemmin ottaen edellinen pyöränomistaja oli tehnyt virityksiä sähköjärjestelmiin mm. tuplattujen ajovalojen muodossa. Alkuperäinen H7-järjestelmä oli korvattu erittäin "fiksusti" H4 -polttimin, vieläpä siten että lähi- ja kaukovalojen langat palavat samaan aikaan. H4 polttimia ei saa kiinni suoraan kiinni H7 umpioon ilman säätämistä. Tien päältä siis ei saa suoraan polttimoita tähän pyörään, koska sähköliittimet polttimoon ovat nyt H4:sta. Revin sulaneen kannan pois ja tulppasin irtonaiset johdot uuden oikosulun välttämiseksi. Lisäksi ruuvasin huoltikselta ostamani uuden H4 polttimon toiselle puolelle hieman väkivaltaa käyttäen, kiinnitystarpeet väsäsin toisen umpion polttimon kiinnikkeistä, koska en halunnut ryhtyä näpertämään H4 polttimoa sopivaksi Leathermanilla. Nyt siis lähivalo palaa, tosin kaukovaloa ei voi käyttää koska se polttaisin myös toisen puolen umpion. Onneksi on vielä valoisaa illallakin.

Syypää

Olin eilen huomannut ettei Hondassa lähivalo palanut, joten olin ajanut kaukovaloilla. Koska lähi- ja kaukovalo paloivat samaan aikaan, niin tämän lämmöntuotto oli sitten ollut liikaa ja tämä oli sitten sulattanut johdot oikosulkuun. Lisäksi umpion lasi ja heijastinpinta olivat ottanee väriä. Hieman otti päästä. Ilmeisesti tämä kytkentä oli aikaisemmin jäänyt huomioitta koska en ollut juurikaan kaukovaloja käyttänyt.

Mutta tämä korjausstoori päättyy nyt tähän! Huomenna päivä uusi ja kohti pohjoista!

Bjoreimsbygda - Lothe

Viimeisimpiä muutoksia ei aina ole päivitetty karttoihin

Neljäs aamu alkoi jälleen kerran aurinkoisena. Hämmentävästi tällä reissulla toiselle päivälle sattunut viiden minuutin sadekuuro on edelleen ainoa meidät kastellut säänilmiö. Tämä rikkoo jo ennätyksiä. Kuitenkin starttaus oli puoli kasin aikaan Bjoreimsbygdasta kohti Sandia tietä 13 pitkin. Matkaan sisältyi jo aamutuimaan yksi lauttaylitys vuonon yli, hinta 48 NOK.

Ennen Sandia puikkasimme tielle 632 kohti Mosvatnetia. Kapea vuorenylitystie jossa on serpentiiniä ja nousua ja laskua. Asfaltti enimmäkseen hyvässä kunnossa, on mopolla ajeltavissa varsin hyvin. Matkasimme kohti Sandia jossa tarkoitus oli ottaa lautta tielle 520 kohti Saudaa. Norjalainen tienviitoitus hämmensi meitä, koska ennen Sandia kyltti neuvoi kääntymään vasemmalle tielle 13 mikäli haluaisi mennä tielle 520. Uskoimme aluksi viittaan, koska luulimme sen opastavat meidän lautalle. Kun Sand alkoi olla jo muutoman kilometrin päässä selkämme takana, kirosimme norjalaisten epäselvän tienviitoituksen. Heren ja Googlen karttojen mukaan lautta selkeästi lähtee Sandista. U-käännös ja takaisin Sandiin. Sandiin päästyämme huomasimme että lauttaliikenne on lopetettu, koska Sandsjordeniin on rakennettu uusi silta vuonna 2015. Kirosimme päivittämättömät Heren ja Googlen kartat. Jälleen kerran lähdimme Lovrafjordenin viereistä tietä 13 Sandista pois päin. Koin hämmentävän dejavu -tunteen, aivan kuin olisin ollut täällä ennenkin.

Lovrafjorden

Tien 520 varrelta ennen Saudaa

Saudan jälkeen maisemat muuttuivat

Ja tie kapeni huomattavasti

Röldal tunnelin ohitustieltä

Tie 520 on yksi Norjan kansallisista turistiteistä, joka on todella kapeaa asfalttiränniä varsinkin Saudasta pohjoiseen päin. Saudan eteläpuolinen osuus on isoa ja hyväkuntoista valtatietä. Maisemat ovat erittäin upeat niin kuin jälkeenkin Saudaa, ajamisen arvoinen pätkä. 520 päättyy Håran lähelle ja sieltä otimme suunnan kohti Oddaa tietä E134 mukaillen. Emme menneet Röldaltunnelin läpi, vaan valitsimme vanhan vuoristonylitystien. Reitti on ajettavissa tavallisella mopolla, tie on tosin varsin karkeaa ja kapeaa asfalttia. Jatkoimme tietä E134 ja 13 Oddaan. Oddassa otimme tien 550 kohti Utnea. 550 on nopeaa ja mutkaista asfalttipätkää ja liikennettäkään ei ole nimeksikään. Kannattaa ajaa. Majoitus löytyi tällä kertaa erittäin upealta paikalta n 5 km Utnesta Jondalin suuntaan tien 550 varrelta Hardanger -vuonon rannalta, hintaa 470 NOK.

Hardangerfjord

Huomiseksi lupaa jo sateisempaa keliä. Jokatapauksessa renkaissa ei ole enää juurikaan kulutuspintaa käyttämättä, eli mutkapätkiä on taitettu jo huolella!

Kävin illalla myös kävelyllä ja törmäsin reitin varrella verenhimoisiin norjalaisiin vuonolampaisiin! Näitä kannattaa varoa! Onneksi selvisin niiden hyökkäyksestä ottamalla jalat alle!

Lothe - Skulestad

Steindalsfossen

Varusteiden säätöä

Aamu valkeni pilvisenä ja otimme suunnan kohti Jondalia. Lauttamatka kohti Torvikbygdia ja lautalla puimme kaikki sadekamppeet niskaan koska taivas aukeni. Sadevaatteiden väritys ryhmässämme oli moninaista, löytyi punaista, mustaa, keltaista, neonkeltaista, ruutulippua ja ties mitä vauhtiraitaa. Värikäs sirkuskaravaanimme nytkähti liikkeelle kohti Steindalsfossenia. Turistirysässä ihmettelimme vähän vesiputousta ja lähdimme jatkamaan matkaa. Sadekamppeiden taika toimi jälleen, sade taukosi ja kuorimme itsemme ulos.

Voringfossen

Suunta oli tietä 7 kohti Eidfjordia ja Vöringfossenia. Tie Eidfjordista Voringfossenille oli aika mielekiintoinen, matkaan mahtui monenmoista tunnelia joissa mentiin spiraalissa vähintään sata kierrosta. Ihme että päästiin ulos, niin hurjalta tämä tuntui pienestä maalaispojasta. Voringfoss oli turistirysä joka oli täynnä kaikenmaailman korealaisia neekereitä. Eikä siitä putouksesta paljoa edes näkynyt. Kalliomaisema tien varrella oli kyllä varsin jylhä, mutta itse putous ei niin herättänyt innostusta. Ei paljoa mopoiluarvoa, ehkä vanhainkodin petankkijoukkueen ryhmämatka olisi tästä kiinnostunut. Palasimme spiraalitunnelitietä takaisin Eidfjordenin yli ja lähdimme ajamaan tietä 572 Ulvikiin. Tietä 572 voi suositella, tässä on mopoiluarvo vähintään +200%  enemmän kuin edellisessä paikassa. Ajoimme tielle 13 Nesheimiin ja lähdimme ajamaan pohjoiseen päin.

Skjervsfossen

Skrervsvegen

Ennen Tunsbergtunnelia koukkasimme vanhalle vuoristonylitystielle mikä oli varsin hyvää pätkää myös. Skjervsvegen oli tien nimi, matkan varrella oli myös (jälleen) yksi vesiputous eli Skjervsfossen. Palasimme tielle 13 ja vielä ennen Fossia koukkasimme tielle 307 / 308 / 309 mikä oli mukavaa mutkapätkää kohti pohjoista. Majapaikka löytyi illanpäättyessä tien E16 varrelta Tvinde Campingista hintaan 650 NOK

Skulestad - Uvdal

Jos eilen oli koskipäivä niin tänään oli tunnelipäivä.  Päivä alkoi sateisena, kuitenkin starttaus n. klo 800 Skulestadin nurkilta ja kohti ekaa kohdetta eli Stalheimskleivaa mikä sijaitsee Vinjen ja Gudvangan välillä. Stalheimskleiva on vanha serpentiinipätkä missä jyrkkyys oli peräti 18%. Ajoimme pätkän ylhäältä alaspäin. Suhteellisen lyhyt. Ihan mielenkiintoinen ajaa läpi, mutta viikon Norjan matkaa ei kannata suunnitella siten että kävisi pelkästään täällä ja sitten takaisin. Tulipahan nyt kuitenkin ajettua. Suuntima oli sen jälkeen kohti Aurlandia.

Aurlandfjord

Tien 243 varrelta

Ajoimme tietä E16 pitkin Aurlandsvangeniin ja sieltä Aurlandin tunturin ylitystielle numero 243 josta olimme myös ajaneet Nikon kanssa viime vuonna. Tänä vuonna sää oli sumusempi ja lunta oli reitin varrella paljon vähemmän. Viime vuonna Honda luovutti vilkun lasinsa tien töyssyissä, yritin katsella josko lasin olisi voinut korjata talteen mutta eipä sitä näkynyt. Ihan loppupätkä jyrättiin jonossa hitaiden ameriikan mopojen takana (4 x  Harley-Davidson).

Tie 243 päättyy Laerdalin ja siellä heräsi kiinnostus ajaa läpi (taasen) maailman pisin autoliikenteella tarkoitettu tunneli, eli Laerdal- tunneli. Tunnelilla on siis mittaa peräti 24 km, tällä kertaa pysäytimme tunnelin sisällä levähdyspaikalle. Muutenhan Norjassa tunneleissa pysähtyminen kielletty, ja levikkeet on tarkoitettu vain hätätapauksia varten. Otimme pari kuvaa ja jatkoimme matkaa. Kun olimme jälleen Aurlandissa, pidimme pienen tauon ja lähdimme jo kotimatkalle tietä 50 pitkin kohti Holia.

Tesla parking only

Tie 50 oli mielenkiintoinen, se sisältää hyvin paljon korkeuseroa ja  Laerdalin päässä on hyvin paljon pimeitä ja kapeita tunneleita. Osassa tunneleista oli valot päällä ja osassa ei. Ajaminen pitkässä, kapeassa ja pimeässä ei ole kovin miellyttävä kokemus. Kun tunnelit selvitti niin pääsimme vuoristoylängölle jossa oli todella hyvää leveää asfalttitietä pitkillä mutkilla ja hyvällä näkyvyydellä. Pystyi siis päästelemään aika huoletta. Tieltä 50 jatkoimme tielle 7 Geiloon ja sieltä tietä 40 pitkin kohti Kongsbergiä.

Ylänköaluetta tien 50 varrelta

Aikaisemmilla reissulla olimme jo päättäneet että majoituspaikan löytymiseen pätee kolmen kerran sääntö, eli katto löytyy pään päälle vähintään kolmannella kerralla. Poikkeus vahvistaa säännön. Vaikka mökin hakeminen käynnistettiin perinteiden mukaisesti n. klo 15.37 löysimme majoituksen vasta yhdeksännellä kerralla. Tien 40 varrelta löytyi todella iso ja hyvin varusteltu mökki vain 600 kruunulla, yhteishinta siis neljälle. Tämä on näillä näkyminen viimeinen yö Norjan puolella, seuraava onkin sitten jo Ruotsissa.

Uvdal (NOR)- Årjäng (SWE)

Austbygde

Viimeinen aamu Norjassa. Hyvin nukutun yön jälkeen starttasimme n klo 10 ja lähdimme ajamaan tieltä 40 tielle 755 joka on vuorenylitystie päättyen Austbydgeen. Mutkainen ja nopea asfalttitie joka on osittain huonossa kunnossa. Varsinaisia koloja ei ollut mutta routapomppuja senkin edestä. Tuntui että Hondan jousituksen ominaisvärähtelytaajuus ja syötyjen Stabbur (TM) makrillivoileipien määrä eivät kohdanneet. Oli jo vähän huono olo Austbygdeen saavuttaessa kun aamupala oli jumpannut vatsassa ylösalas kymmenen kilometrin verran. Reissun suosikkiaamupala on ollut tällä muun ruoan ohessa kertaa purkki Stabburin makrilleja tomaattisoosissa jota sitten sivelty leivän päälle. Voin suositella varauksetta kaikille Norjan matkaajille. Maksetut mainokset loppuvat tähän.

Årjäng Camping oli ihan mukavalla paikalla

Austbygdesta menimme tietä 364 hyväksi havaitulle tielle 37 jonka ajoimme Gransheradin kautta nyt toiseen suuntaan Kongsbergiin asti. Hieman liikaa liikennettä ja autojen perässä köröttelyä mutta tämä kyllä kannatti ajaa taasen. Drammenista lähdimme tielle 23 joka menee Oslovuonon alittavaan tunneliin. Osloon asti emme siis tällä kertaa menneet vaan jatkoimme sitten suoraan Ruotsiin. Rajalla Töcksforsissa teimme pikaisen pysähdyksen ja Googlen kautta löysimme majoituspaikan Årjängista. Soitimme parkkipaikalta Sommervik Årjäng Camping och Stugoriin ja varasimme viimeisen vapaana olevan mökin hintaan 610 SEK. Tällä kertaa majoitus löytyy suhteellisen helposti verrattuna eilisen päivän lottoamiseen.

Rankka reissu vaatii veronsa

Reissu paketissa!

Årjangin jälkeen oli vuorossa enää tylsääkin tylsempi siirtymä Tukholmaan. Onneksi sentään Ruotsin poikkiajaminen on joutuisaa kiitos isojen ja hyvien valtateiden. Turussa olimme perjantaiaamuna. Norjassa oli jälleen kiva käydä, kilometrejä kertyi n. 3200 km vajaan kymmenen päivän aikana. Uskomattomasti sadetta tuli todella vähän. Ajoimme sateessa ja märällä vain ehkä 1,5 päivää kaikkineen yhteenlaskettuna. Jos Norjassa käynti ryhtyi kiinnostamaan niin kannatta lukaista aikaisempi matkablogi viime vuodelta ja myös lopussa oleva Havaintoja Norjasta.