Sandletta - Å I Lofoten - Myrland

Aamu oli jälleen aurinkoinen ja suuntasimme E6:lle kohti niin sanottua pääkohdetta eli Å i Lofotenia. 

Uhkakuvat jäätävistä asuntovaunukolonnista eivät pitäneet onneksi paikkaansa kun kirmasimme jo aamukahdeksan aikaan valtatielle. Muutomia yksittäisiä ohituksia tuli tehtyä, mm. kahdeksan hengen saksalainen moottoripyörätiimi jäi taaksemme. Jälkikäteen huomaisimme että keulilla oli Tour Guide -liivilla varustettu henkilö. Itse en ehkä tällaista matkailua jaksaisi. Jää yksi moottoripyöräilyn elementti eli se vapaus pois kun mennään sievässä tahdissa aina valmiiseen pöytään ja majoitukseen.

Tauolla Svalværissa.

Å alkaa lähestymään

Lofoottien saarirykelmän päässä on pieni kylä nimeltä Å. Ja selvennyksenä muista Å -nimisistä kylistä tästä käytetään nimitystä Å i Lofoten. Hämmentävää logiikkaa. Kylä itsessään on varsin pieni. Lokkeja on 100 kertaa enemmän kuin ihmisiä. Upeat maisemat, mopoiluarvoa itsessään nyt kylällä ei ole mutta olihan se kiva käydä siellä. Museotarjonta keskittyi paikalliseen elinkeinoihin eli lähinnä kalastukseen. Hinta oli suht kohtuullinen, 110 NOK.

Autoilijoiden kannattaa huomata että jos tuonne Å:hon menee niin ihan loppuvaiheilla matkassa E10 -tiellä on kaksi maksullista siltaa joiden ylitys ainakin maksaa oman tulkintani mukaan 175 NOK / kerta. En tiedä pitääkö tämä maksaa mennessä ja tullessa. Moottoripyörien ei tarvitse maksaa tienkäyttömaksuja Norjassa, poislukien lautat.

Museoissa pääsi tutustumaan entisaikojen elämään.

Kalastaja-alus. Ei ole paljoa kyselty että pitääkö lähteä merelle vai ei kelistä riippumatta tällaisella purkilla kun on pitänyt saada ruokaa pöytään.

Valaspyssy

Yksi museorakennuksista. Laskekaa lokit.

Å. Taustalla Tindstinden.

Fotofoto. Piti se yksi semi-turistipose ottaa.

Å:sta lähdettiin lounaaksi nautitun Skagentoastin jälkeen (249 NOK). 

Seuraava etappi oli Kvalvika beach mikä on hieman eristyksissä oleva ranta vuorijonon toisella puolen.Ihan kiva paikka, ainoastaan sinne joutuu talsimaan vain 2 km matkan joka kuulostaa helpolta mutta yhdistettynä siihen että siinä tapahtuu samalla n. 400 m nousua sekä saman verran laskua vuoren toiselle puolelle se kannattaa ehkä tehdä jossain muissa kuin mopokamppeissa. Tulipahan kuitenkin käytyä siten että sai edes osittain näkymän rannalle. Ihan alhaalle asti ei jaksanut mennä. Tämän jälkeen suuntima oli enemmän tai vähemmin kotia kohden. 

Paluumatkalle sattui myös Lofotr Viikinkimuseo joka on kyllä käymisen arvoinen paikka. Museo-alue on iso sisältäen mm rekonstruktoidun viikinkien asuinpaikan sekä mm. pienehkön sataman sekä muita tiloja. Kaiken lisäksi samaan aikaan menossa olivat Viikinkifestivaalit mikä tarkoitti että museo-alue oli tulvillaan paikallisia ihmisiä viikinkiasuihin sonnustautuneita. Museo oli erittäin siististi ja asiallisesti tehty. Epäselväksi vain jäi mikä osa oli festareihin liittyvää ja mikä itse museon vakikalustoa.

Loppumatkalla ruokaa tarjosi Svalværin pizzeria. Norjan mittapuulla kohtuulliset hinnat (169 NOK) ja hyvän makuinen annos siirsivät nälkää, joskin paikallisten käsitys kebab-pizzaan laitettavasta kebabista oli hieman eri. Muistuttivat lähinnä käristettyjä kuutiomaisia lihakimpaleita.

Kellon käydessä ilta-aikaa ajatukset siirtyivät majoituksen etsimiseen. Koska sää oli hyvä, ei tullut vettä niin tälläkin kertaa telttamajoitus oli varsin oiva vaihtoehto.

Pienen hakemisten jälkeen se löytyi Myrlandin nurkilta, E6 valtatien pysähdysalueelta.