Valle - Bjoreimsbygda

Tien 337 varrelta

Myös tieltä 337 ennen Lysebotnia

Norjassa on myös paljon alankomaalaisia

Lysebotn

Lysefjord

Sveitsin kilvissä ollut matkailumörkö

Sää aamulla oli sumuinen ja sateinen, mutta aamupalan syömisen ohessa totesimme ettei sadevaatetukselle ole kuitenkaan tarvetta. Lähdimme ajamaan Vallesta tietä 9 kohti Rysstadia. Rysstadista tankattiin ja lähdimme ajamaan tietä 337 kohti Lysebotnia. Juuri Vallesta lähdön jälkeen Niko ilmoitti minulle että Hondasta oli ajovalot pimeänä. Homma ihmetytti koska olin juuri ennen lähtöä vaihtanut uuden polttimon, tuumasin kuitenkin että ajetaan tämä päivä ja tutkitaan hommaa illallta. Tie 337 on kapea, joskin hyväkuntoinen tie kohti Lysebotnia. Tätä oli todella mukava taittaa, joskin satunnaisia lammaslaumoja kannattaa varoa. Varsinkin tien loppupäässä oli todella mahtavat ja vaikuttavat näkymät Lysevuonoon. Lysebotnin pohjukasta ainoa tapa jatkaa matkaa on lautta, joka sitten maksaa mukavat 465 NOK. Toinen vaihtoehto on lähteä jyräämään takaisin Rysstadiin. Valitsimme kuitenkin lauttamatkan Lysebotnista Forsandiin. Aikaa lauttamatkalla meni 2,5 h. Aika pitkä aika. Matkan varrella lautta teki erikseen koukkauksen erittäin hienolle vesiputoukselle jossa tosin ei ollut vettä. Rahoille vastinetta 

Pääsimme lautalta ihastelemaan Preikestolenia alhaalta päin. Tarkoituksena oli etsiä majoitus Preikestolenin läheltä, mutta paikat olivat harvassa. Preikestoleniin päin lähtee nousemaan tieltä 13 tie 529 jossa oli myös viitat leirintäalueelle. Kuitenkin tielle 529 päästyämme totesimme sen olevan täynnä ylämäkeen kyntäviä hidastelevia asuntoautoja. Teimme U-käännöksen ja näimme parhaaksi että pyrimme Preikestolenille joku toinen kerta. Se oli yksinkertaisesti aivan liian ruuhkainen tänään lauantaina. Pyörät olisi ehkä saaneet parkkiin Preikestolenin lähelle mutta mopokamppeiden kanssa Preikestoleniin kipuaminen heltessä parin kilometrin matkan verran olisi ollut todennäköisesti liikaa. Tosin mopokin olisi keittänyt pari kertaa jonossa hidastellessa. Majoituspaikan hakuun siis.

Kolmen kerran sääntö piti jälleen kerran paikkansa, nyt yösija löytyi Björeimsbygdasta tien 13 varrelta. Hinta 200 NOK per nuppi, eli ihan kohtuullinen. Oma nukkumatila, yhteinen keittiö ja peseytymistilat, tosin ei täällä ketä muita ole.

Vähän meinasi usko loppua aluksi

Illalla ohjelmassa oli myös Hondan sähkövian tutkimista. Syyksi paljastui oikosulku ja sulaneet sähköjohdot. Tarkemmin ottaen edellinen pyöränomistaja oli tehnyt virityksiä sähköjärjestelmiin mm. tuplattujen ajovalojen muodossa. Alkuperäinen H7-järjestelmä oli korvattu erittäin "fiksusti" H4 -polttimin, vieläpä siten että lähi- ja kaukovalojen langat palavat samaan aikaan. H4 polttimia ei saa kiinni suoraan kiinni H7 umpioon ilman säätämistä. Tien päältä siis ei saa suoraan polttimoita tähän pyörään, koska sähköliittimet polttimoon ovat nyt H4:sta. Revin sulaneen kannan pois ja tulppasin irtonaiset johdot uuden oikosulun välttämiseksi. Lisäksi ruuvasin huoltikselta ostamani uuden H4 polttimon toiselle puolelle hieman väkivaltaa käyttäen, kiinnitystarpeet väsäsin toisen umpion polttimon kiinnikkeistä, koska en halunnut ryhtyä näpertämään H4 polttimoa sopivaksi Leathermanilla. Nyt siis lähivalo palaa, tosin kaukovaloa ei voi käyttää koska se polttaisin myös toisen puolen umpion. Onneksi on vielä valoisaa illallakin.

Syypää

Olin eilen huomannut ettei Hondassa lähivalo palanut, joten olin ajanut kaukovaloilla. Koska lähi- ja kaukovalo paloivat samaan aikaan, niin tämän lämmöntuotto oli sitten ollut liikaa ja tämä oli sitten sulattanut johdot oikosulkuun. Lisäksi umpion lasi ja heijastinpinta olivat ottanee väriä. Hieman otti päästä. Ilmeisesti tämä kytkentä oli aikaisemmin jäänyt huomioitta koska en ollut juurikaan kaukovaloja käyttänyt.

Mutta tämä korjausstoori päättyy nyt tähän! Huomenna päivä uusi ja kohti pohjoista!