Matkakuume nousee

Norjan reissu lähestyy! Halusi tai ei! Viime kesän parin päivän maistiaiset eivät selkeästi olleet tarpeeksi, joten kesänä 2015 on aika uuden seikkailun kohti vuonomaata! Tällä kertaa reitti suuntautuu Tukholman kautta Osloon ja takaisin. Aikaa pelipaikalla tulee olemaan n. viikko. Matkaan lähtee 1x Honda, 1x Yamaha ja 2x innostunutta kuskia.

To the Norway and back (through Sweden) Why not? Approx one week at Norway, let's see what we are facing....

Eka etappi suoritettu (Helsinki-Lohja-Turku-Tukholma-Oslo)

Odotus oli vihdoin päättynyt! Maanantaina 27.7.2015 reissu alkoi ja otimme suunnan kohti Suomen Turkua.  Illalla olimme Turussa, kuvassa näkyy meidän pyörien lisäksi myös muut laivalle pääsyään odottavat pyörät. Yö vietettiin Silja Linen laivalla ja tiistai-aamuna 28.7. klo 06.10 oli vuorossa starttaus kohti Osloa. 

Aamu valkeni Tukholmassa sateisena. Lähdimme ajamaan Södertäljen kautta E20 -tietä pitkin Örebroon suuntaan. Södertäljessa Scanian tehtaiden parkkipaikalla satoi vielä enemmän. Alunperin oli tarkoitus käydä menomatkalla Scania -museossa, mutta Södertäljen läheisyys yllätti (45 min Tukholmasta). Emme klo 7.00 jaksaneet odotella ylimääräistä tuntia museon avautumista, joten jatkoimme matkaa kohti Osloa. Sateen vain jatkuessa tuli huomattua että Goretexit (tai vastaavat) ovat hyviä ensimmäiset kaksi tuntia, mutta sitten alkavat vuotamaan vettä kuin seula. Soveltuvat sen jälkeen lähinnä sauvakävelyyn.

Pysähdyimme useasti koska jatkuva sade latisti hieman tunnelmaa ja kiirettä ei ollut. Olimme varanneet koko päivän Osloon ajeluun. Kuten kuvasta näkyy aikaa jäi jopa lämmitellä käsiä koneen kyljessä. Mieleen jäi mm. Karlskogassa Ruotsin puolella sijaitseva Sannakroa -taukopaikka josta kylmettyneet matkamiehet saivat juomista, syömistä ja hyvää palvelua. Suosittelemme!

Onneksi matkan edetessä sade taukosi "jo" n. 100 km Örebroon jälkeen. Mieleen tuli Paluu Tulevaisuuteen 2 -leffa jossa vuonna 2015 esiteltiin hienoja napista kuivuvia vaatteita. Niitä siis odotellessa. Vielä on puoli vuotta aikaa. Enemmän tai vähemmän kosteissa tunnelmissa matka jatkui siis kohti Osloa.

Tässä vaiheessa ollaan jo Oslon nurkilla. Kuvassa Havukka-ahon ajattelija.

Turskavaltion pääkaupunkiin saavuttiin klo 17 paikallista aikaa. Majoituksen olimme varanneet valmiiksi Vandrarhjem Holtenkillenista joka on opiskelja-asuntolaan tehty hostelli. Yhteiset sosiaalitilat mutta oma huone ja hinta kahdelta yhteensä 610 NOK eli jotain 65 euroa sisältäen myös aamupalan. Jos kolmella kympillä  per naama saa majoituksen maailman yhdestä kalleimmista kaupungeista, niin sitä voinee pitää ihan hyvänä suorituksena. Söimme viiden tähden illallisen eli Kiwin (Norjan S-Market) pakastekänkkyä ja kaljaa Hollywood-hengessä.

Kamat olivat märkiä, mutta huoneen sähköpatteri laitettin hönkimään täysillä ja siinä oli sitten hyvä kuivatella (lapset, älkää kokeilko tätä kotona!) mm. kenkiä ja muita erinäisiä vaatekappaleita. Huomenna siis päivä uusi!

Tukholma - Oslo, 578 km

Oslo - Maurvangen

Näkymä kolmantena päivänä eli keskiviikko -aamuna Oslossa majoituspaikan ikkunasta. Märkää siis on. Ja sitä olikin koko tuleva päivä. Matkareitti lähti Oslosta Hønefossin kautta kohti Fossbergomia seurailllen tietä E16 ja 51. Fossbergomin lähellä on Norjan korkein huippu Galdhøpiggen, joka olisi matkan ensimmäinen varsinainen kohde. Norjan tienumerointi aiheutti (taas) hämmennystä, nimittäin Hønefossiin tulee numeroinnilla E16 yksi tie ja sieltä lähtee numeroinnilla E16 kaksi tietä. Älkää kysykö miksi.

Ohessa kuvakaappaus Googlen kartoista. Nokian kartoissa numerointi menee täsmälleen samalla tavalla. Laskekaa siis montako E16 tietä Hønefossin nurkilta löydätte.

Lähdimme tietenkin seuraamaan sitä väärää tietä ja huomasimme sen n. 30 km päässä Hønefossista. Kuitenkin emme tehneet U-käännöstä vaan kylästä nimeltä Jevnaker valitsimme tien 245 kohti Dokkaa, jota pitkin pääsimme alkuperäiselle reitille Fossbergomiin. Taas tuli huomattua että Norjassa tiet ovat hyvin vaihtelevassa kunnossa varsinkin suhteutettuna kansakunnan varallisuuteen. Tienumeroinnista ei voi päätellä oikein mitään tien kunnosta, poislukien suurimmat valtatiet. Kolminumeroisetkin tiet voivat olla päällystämättömiä sorateita.

Varovainen saa siis olla. Paljon ei maisemia ehdi katsella kun saa väistellä jos jonkinlaista koloa. Tie 245 kulki Randsfjorden -järven vierestä. Mututuntumalla arvioiden kyse voisi olla Norjan toiseksi pisimmästä järjestä. Jos pomput ja kolot jätetään huomioitta niin tie 245 oli ihan kivaa mutkapätkää moottoripyörällä ajeltavaksi. Dokkaan päästiin ehjin nahoin ja otimme suunnan kohti Aurdalia tietä 33 pitkin. Aurdalista löytyi syötävää tienvarresta, hampurilaisateria 145 NOK, juomana vesi. Seuraavaksi oli vuorossa tankkaus Fagernesissa ja sitten tielle 51 kohti Fossbergomia.

Tien 51 varrelta, ollaan tauolla Jotunheimenin vieressä olevalla ylänköalueella. Tässä rupesi olemaan jo ihan oikeesti kylymä, joten ajatukset siirtyivät jo majoituspaikan hakuun.

Toisella yrittämällä löytyi sitten tällainen mökki tien 51 varrelta. Alunperin tarkoituksena oli siis ajaa Fossbergomiin asti mutta johtuen infernaalisen läpimärista kamppeista ja yleisestä kylmyydestä päätimme lopettaa ajopäivän Maurvangeniin leirintäalueelle. Kuvan mökki maksoi kahdelta 550 NOK eli jotain 61 eur mikä on ihan kohtuullinen hinta majoituksesta kahdelle. Sääennusteiden mukaan huomenissa ei enää sataisi joten aamulla siis starttaus klo 0600 ja kohti Åndalsnesia Galdhøpiggenin kautta!

Maurvangenin respasta.  Riskejä on myös muualla kuin moottoripyöräilyssä. Ei siis ostettu näitä.

Oslo - Maurvangen, 267 km

Maurvangen - Åndalsnes

Torstai-aamu ei voisi paremmin alkaa! Aurinko paistoi ja aamupalaksi nautittu tölkkipapulihahernehässäkkä (jota purkin kuvan perusteella luulimme spagetiksi) karisti viimeisetkin unen rippeet pois. Tänään päästään ajamaan ja kunnolla! Klo 07.20 paikallista aikaa otimme suunnan kohti Juvashyttania, eli siis Galdhøppiggenia eli millä nimellä nyt halutaan kutsua tuota Norjan korkeinta huippua jonne menee myös pikitie. Galdhøppiggen on siis Norjan korkein huippu ja Juvashyttan on huipun vierellä sijaitseva majoituspaikka.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Galdh%C3%B8piggen

https://en.wikipedia.org/wiki/Juvasshytta

http://www.juvasshytta.no/

Juvashyttanille menevä tie on alkupätkästä yleistä maantietä mutta loppupätkä on maksullista. Hinta on 100 NOK ja portti aukeaa luottokortilla. Portin kanssa saa olla tarkkana sillä se menee aika pikaisesti kiinni! Ei ole paljoa aikaa jäädä säätämän lompakon kanssa, joten teimme tämän siten että yksi seisoi automaatilla ja toinen ajoi läpi. Yksin liikkuessa voisi olla hankalampaa. Nousua oli tarpeeksi. Kuvassa edellä mennyt autoilija yritti päästä keskellä tietä leiriä pitävän märehtijälauman läpi. Leiristä kuuluu aluksi hieman protestointia kun seurueen piti vaihtaa paikkaa kumipyörän tieltä, mutta lopuksi tilaa saatiin raivattua.

Huipulta. Taustalla näkyy kesälaskettelukeskus.

Volen Knudi eli Knud O. Vole. Kova äijä. Rakentanut 1800 -luvun lopussa ensimmäisen talon Galdhoppiggenille virkistyskäyttöön. Kantanut itse puut huipulle, järsinyt ne hampaillaan hirsiksi ja takonut naulat kivistä. Ensimmäisen talon tuhosivat mursut, toinen paloi maan tasalle mutta kolmas saatiin pysymään pystyssä!

Tässä ollaan jo alaspäin tulossa. Huipun läheisyydessä oli siis vieläkin lunta. Päivän reitti siis oli tähän mennessä kulkenut tietä 51, 15 ja 55 pitkin Fossbergomin kautta Juvashyttalle. Juvashyttanilla kävimme kääntymässä ja palasimme takaisin Fossbergomin kautta kohti Vågåmoa

Vågåmossa Nokian navi ehdotteli sievästi meille tietä numero 453 jolla pääsisi suoraan Lesjaan tielle E136. Mutta kun Vågåmosta ajoimme muutoman kilometrin niin huomasimme sen olevan maksullinen soratie, joten päätimme huristella suosiolla tietä 15 Ottaan ja sieltä sitten matka jatkuisi teitä E6 ja E136 määränpäänä Åndalsnes. E6 ja alkupätkä tiestä E136 olivat tylsähköä eivätkä maisematkaan juuri hurraahuutoja saaneet osakseen.

Mutta Åndalsnesia lähestyessä maisemat alkoivat muuttua pikkuhiljaa komeammiksi eikä edes (jälleen) alkanut tihkusade tuntunut missään! Tätä huomenna lisää. Säätiedote tosin lupaa (jälleen) sadetta mutta ei anneta sen häiritä! Majoitus löytyi kolmannella yrittämällä Åndalsnesin läheltä Mjelva Campingista. Mökki leirintäalueella kustansi kahdelle yhteensä 690 NOK.

Maurvangen - Juvasshytta - Åndalsnes 328 km

Åndalsnes - Laerdal

Perjantai-päivä alkoi kosteissa tunnelmissa, pientä tihkua tuli koko ajan ja tiet olivat märkiä. Kuitenkin herätys jälleen klo 0600 ja ei muuta kuin tienpäälle. Ja se kannatti, sillä Åndasnesista n. 10 km päässä oli Trollstigen, eli yksi Norjan kuuluisimpia tienpätkiä ja millainen paikka se olikaan! Kyseessä siis on vuoriston ylittävä tie, eli pitää sisällään alussa serpentiinimutkaa todella jylhässä ja upeassa maisemassa. Vaikka toisin saattaa näyttää, varsinkin verrattuna Juvashyttan nousuun Trollstigen oli loivempi ja sen pääsi kyllä menemään ilman suurempia ongelmia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Trollstigen

Trolstigenista matka eteni Nordalsvuonon yli tietä 63 mukaillen. Lingen ja Eidsdalin välillä liikennöi lautta ja ylitys maksoi per pyörä 49 NOK. Tie 63 etenee kohti Geirangeria jossa on myös todella näyttävät maisemat, vaikka paikassa onkin hieman turistirysän vikaa. Kuitenkin ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka! Ilmakin alkoi kuivumaan joten serpentiinipätkää oli mukava taittaa menemään.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Geirangerinvuono

Tie 63 nousee Geirangerista jälleen hyvin ylös ylängölle, jossa se yhtyy valtatiehen 15. Ajoimme tietä 15 Grotliin josta käännyimme sitten jonkinlaiselle kansalliselle maisematielle 258, joka menee Grotlista Stryniin. Huomasimme alussa ettei kyseessä olekaan asfaltoitu tie. Kuitenkin melkein heti vastaan tuli Marauder, joten tämä valoi uskoa siihen että reitti on hyvinkin ajettavissa tavallisella katupyörällä.

Tien pinta oli hyväkuntoista sileää öljysoraa ja sääkin mitä mainioin joten annoimme vain mennä. Mutta kun matkaa oli taitettu n. 10 km tilanne alkoi pikkuhiljaa muuttua, sillä säärintaman ansiosta vuoren toisella puolen alkoi satamaan vettä ja tiestä tuli liukasta mutavellia. Ajaminen tavallisilla katurenkailla alkoi olla jo todella haastavaa ja hidasta. Rehellisesti sanottuna muutoman kerran pyörän kaatuminen oli todellä lähellä, kuitenkin näin ei tapahtunut. Onneksi puolessavälissä hieman ennen Strynin kesälaskettelukeskusta huomasimme että pyörien alle oli ilmestynyt asfalttipinnoite ja huokaisimme helpoituksesta. Reitillä oli kuitenkin aika paljon muitakin moottoripyöräilijöitä, suosituin kirjainyhdistelmä pyörien kyljissä oli Bee-Äm-Wee ja Gee-Äs. Päällimmäisenä mieleen jäi että reitti kannattaa vetää, mutta en menisi ainakaan toista kertaa tuolla kalustolla.

Tunturi-rallin EK! Tai siis Strynin laskettelukeskuksen läheltä tiellä 258, paikasta jossa asvalttipinta alkaa ja liukas muta on loppunut. Lunta oli vielä jonkun verran!

Strynista matka eteni tietä 60 pitkin Byrkjeloon josta käännyimme tielle E39 kohti Skeitä. Skeissä jatkoimme tietä 5 Sogndalsin kautta Laerdaliin josta löysimme majapaikan. Yösijaksi löytyi tällä kertaa Vindedal Camping jonka pihassa pyörät ovat sievästi parkissa. Huomatkaa kontrasti edelliseen kuvaan. Majoitus sijaitsee Norjan suurimman vuonon eli Sognevuonon rannalla. Ennusteista huolimatta tämä päivä oli paljon kuivempi mitä aluksi pelkäsimme joten tästä on hyvä jatkaa huomiseen!

Åndalsnes - Laerdal 363 km

Posted via Blogaway

Laerdal - Noresund

Lauantai-aamu alkoi jälleenkerran aurinkoisena ja matka suuntasi kohti Aurlandvagnenia eli tietä numero 243 Laerdalista Aurlandiin. Tien korkeus nousi yli 1300 metriin merenpinnasta ja matkan varrella sai taas ihastella n. 2 metrin korkusia lumikinoksia. Reissussa siis oltiin heinä/elokuun vaihteessa eikä helmikuussa, melkein piti almanakka kaivaa taskusta varmistaakseen ettei kyseessä ollut mikään aika-avaruuden vääristymä.

Norjassa on myös paljon lampaita ja ne liikkuvat vapaasti maastossa kuten kuvasta näkyy. Varovainen saa olla, sillä lampaat ovat useasti hyvin juonikkaasti värjäytyneinä maastoväreihin väijymässä kun pahaa aavistamaton motoristi tulee kohdalle ja hyppäävät eteen.

Aurlandsvangenin kohdalla tuli myös hieman kalustotappioita, nimittäin Hondan vasemman takavilkun "lasi" tai siis muovi oli tipahtanut tielle. Yamahasta oli myös aikaisemmin katkennut jalkatappi, mutta omistajan mukaan se vain irtosi, eikä jalkatapin (ja ehkä koko pyörän sivuosan) huhutulla kontaktilla maaperän kanssa ollut tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Kokonaisuudessaan vuoriston ylittävä Laerdal-Aurland osuus oli todella mahtava, hienoja maisemia ja tie oli hyvässä kunnossa joten sinne kannattaa mennä! Loppupätkä tarjosi myös upeita näkymiä Aurlandin vuonoon. Seuraavaksi vuorossa oli sitten ajella Laerdaltunnelin kautta takaisin Laerdaliin ja sieltä sitten eteenpäin tietä 53 pitkin Tyinkryssetiin. Tiellä E16 olevalla Laerdaltunnelilla on mittaa peräti 24,5 km ja se onkin maailman pisin maantietunneli, sen läpi ajaminen oli varsin mielenkiintoinen kokemus.

https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A6rdalin_tunneli

Myös Laerdalista Tyinkryssetiin menevää tietä 53 voi suositella mopedilla ajettavaksi. Laerdalista tie nousee varsin jyrkästi ja alussa maisemat ovat aika huimaavat kun tie kipuaa melkein pystysuoraa seinämää. Tie menee vuorien välissä ylängöllä ja sivuaa Tyin-järveä. Tyinkrysseitistä lähdimme sitten menemään (taas) kohti Laerdalia mutta käännyimme tielle 52, joka lähtee menemään Hemsedalin ja Golin kautta kohti Osloa. Reissumme oli siis siinä pisteessä kun Vuono-Norja oli aika jättää taakse ja oli aika ryhtyä siirtymälle kohti Koto-Suomea. Majoitus löytyi tien 7 varrelta Noresundista, hintaa leirintä-alueen mökilta oli kohtuulliset 300 NOK. Matkaa Osloon oli tässä vaiheessa n. 120 km.

Laerdal - Noresund 360 km

Noresund - Örebro

Sunnuntai eli seitsemäs reissupäivä oli jo enimmäkseen paluuta kohti Tukholmaa. Noresundista lähdimme tielle 280 josta jatkoimme Vikersundin kautta teitä 284, 285 ja E18 Osloon. Jos on Oslon nurkilla on liikenteessä niin varsinkin näin suomalaisen näkökulmasta tie 284 sisälsi n. 30 km erittäin mukavaa ja hyvä kuntoista mutkapätkää jota oli ilo taittaa menemään pyörällä. Oslosta eteenpäin reitti seuraili sitten valtatietä E18 kohti Tukholmaa josta ei ole enää mitään kerrottavaa. Onneksi olimme jakaneet tämän päivän ajot siten että Tukholmaan pitäisi ehtiä vasta huomenissa, joten otimme motellin Örebron läheltä, eli Sanna-Kroa. Paikka oli sama missä olimme pysähtyneet jo alkumatkasta, hyvätasoinen motellihuone kustansi 750 SEK. Paikka tuntui ihan luksukselta Norjan leirintäalueiden koppien jälkeen, täällä on jopa lakanat, pyyhkeet ja tyynyt!

Norjassa liikkuessa ei mihinkään telttamatkailuun ei tarvitse tyytyä, jos haluaa kustannuksien pysyvän aisoissa. Leirintäalueilla olevia mökkejä löytyy joka kylästä, ja hinnat ovat kohtuullisia, meillä yöpymiset olivat välillä 300 - 690 NOK eli euroissa n. 35 - 75 eur ja tämä siis hinta yhteensä kahdelle. Kuitenkin pitää huomioida että yleensä kyseessä on pelkkä lämmin koppi jossa on sängyt, patja, pöytä, tuolit, keittolevy ja jääkaappi eikä mitään muuta. Keittolevynkin hyödyllisyys jää vajaaksi, koska varsinaisia ruoanlaittovälineitä ei tullut tällä reissulla vastaan yhdessäkään paikassa, poislukien Maurvangenin leirintäalue. Nälän yllättäessä ainoa ratkaisu oli taasen hypätä illasta pyörän päälle ja ajaa lähimpään ruokapaikkaan syömään.

Tyynyjä ja lakanoitakaan ei ole, joten oma makuupussi kannattaa ottaa mukaan. Åndalsnesin lähellä Mjelva Campingissä meille tarjottiin vuodevaatteita hintaan 70 NOK per kpl ja hyväuskoisina otimme ne haaveissamme päästä nukkumaan kunnon lakanoissa. Kuitenkin karu totuus paljastui meille mökissä, sillä kyseessä olivatkin kertakäyttöiset petikamppeet jotka oli valmistettu silkinpehmeästä ja erittäin hyvin hengittävästä polypropeenista. Tällaisia voisi kuvitella lähinnä löytyneen jostain Neuvosto-Kolhoosin lasaretista mutta ei enää Norjasta vuonna 2015. Yksinkertaisesti sanoen aivan hirveät, hiostavuus oli luokkaa Amazonin sademetsä ja karheusaste olisi kelvannut Mirkan tehtaillekin. Oma makuupussi vei voiton mennen tullen. Jos siis jossain tarjotaan lakanoita, niin kannattaa varmistaa etteivät ne ole tuollaisia kertakäyttöisiä muovisäkkejä vaan ihan oikeaa kangasta.

Suihkut ja WC ovat leirintäalueen yhteisiä mutta ainakaan meitä tämä ei haitannut varsinkin kun sen suhteuttaa hintaan. Suihkuista pitää maksaa erikseen, vettä säännöstelevään suihkun vieressä olevaan automaattiin pitää pudottaa joko respasta saatavia poletteja tai kruunuja. Hinnat ovat n. 5 - 10 NOK / per 5 min suihkuttelua.

Emme koskaan varanneet mökkejä ennakkoon, vaan kun ajopäivä alkoi häämöttää loppuaan niin joskus klo 15-16 aikaan aloimme katselemaan majotusta. Joka kerta majoitus löytyi viimeistään kolmannella yrittämällä. Mökit ovat suosittuja ainakin näin turistikautena, ja monessa paikassa etenkin halvimmat mökit täyttyivät illan aikana. Ajopäivänä kannattaa siis herätä aikaisin (klo 6), jotta iltapäivällä on aikaa sitten etsiä majoitusta kun päivä alkaa painamaan siinä n. klo 15-16 aikaan. Huomasimme tämän aikataulutuksen varsin hyvin toimivaksi, eli siis ajoissa ylös!

Isoimmissa kylissä yksi hyvä paikka tiedustella majoitusta on turisti-info jos ei tien varrelta löytynyt camping og hytter viittoja. Esim. Laerdalin lähellä olevan Vindedal Campingin erittäin hyvän majoituksen löysimme turistin-infon kautta. Mökkejä kutsutaan norjaksi nimellä hytter ja englanniksi se on the hut. Do you have free huts on hyvä fraasi.

Noresund - Örebro 430 km

Örebrö - Tukholma - Turku - Lohja - Helsinki

Loppupätkä reissusta oli maantieajoa halki Ruotsin ja Suomen. Positiivista oli hyvä sää, loppupätkä reissusta saatiin vietyä loppuun ilman tipan tippaa vettä! Paluumatkalla kävimme Södertäljessä Scanian tehtaiden museossa, tällä kertaa paikka siis oli auki.

Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen että Norja on hieno ja upea maa (vaikka kateuden vihreä verso toisinaan hieman kukkiikin kun ovat 10 000 vuotta sitten osanneet valita asuinpaikkansa juuri öljyrikkauksien ääreltä).

Öresund - Tukholma 215 km

Havaintoja Norjasta:

- Hintataso

Kuten on puhuttu ja jokainen tietää, Norja on kallis maa mutta ei se niin kallis ole etteikö keskiverto suomalainen voisi viettää siellä viikon tai kaksi ilman että pitää nähdä nälkää. 98 oktaaninen bensiini maksaa 15-17 NOK eli 1,6-1,8 eur / litra. Hampurilaisateria mikä Suomessa maksaisi ehkä 10-15 eur on Norjassa 15-20 eur ja sitä rataa. Hotellit ovat kalliita, mutta kuten aikaisemmin totesin huomattavasti halvemmalla pääsee jos on valmis tinkimään hieman mukavuuksista. Olimme reissussa kuusi yötä joista viisi Norjassa ja yksi Ruotsissa, hinnaksi kaikille majoituksille tuli karkeasti 360 eur eli 180 eur per sierainpari koko reissun ajalta.n. 30 eur per yö, eli siis ei mikään mahdoton hinta. Visa Debit/Credit toimii melkein joka paikassa, ainoastaan parissa pienemmässä majoituksessa korttimaksu ei käynyt joten Norjan kruunuja kannattaa varata käteisenä jonkun verran. Ruotsin kruunuja meillä ei ollut yhtään.

-Tiet

Norjassa tiet ovat hitaita ja mutkaisia ja yleisrajoitus on 80 km/h. Joillain harvoilla tieosuuksilla Oslon lähellä nopeusrajoitus on 100 km/h. Päivämatkalle yläraja on käytännössä 300 km nurkilla johtuen siitä että matkanteko on hidasta.  Suurimmat tiet ovat hyvässä kunnossa, mutta heti kun tiputaan kaksi- ja kolminumeroisille teille niin kunto voi olla ihan mitä tahansa. Kuitenkin parhaimmat maisemat ja mutkapätkät löytyvät melkein aina näiltä pikkutieltä joten niitä ei missään nimessä pidä kammoksua. Norjassa on viime vuosina kerätty yhteen kansallisia turistiteitä ja ne ovat myös merkitty hyvin selkeästi tienviitoilla. Teitä voi selata sivustolla http://www.nasjonaleturistveger.no/en.

Eli kun tuon ruskean merkkihäkkyrän löytää matkan varrelta niin luvassa varsin mukavia tieosuuksia

Toisinaan teitä katkoo lauttayhteydet paikoissa joihin ei ole rakennettu siltaa tai tunnelia. Jos samalle tieosuudelle sattuu useampi lauttayhteys, niiden aikataulut on suunniteltu siten että lautasta toiseen ehtii ajamalla välin nopeusrajoituksien mukaan. Ylitykset ovat maksullisia, hintaa yleensä 5-10 eur riippuen matkan pituudesta. Kortti käy täälläkin.

- Ruoka

Suurinpiirtein vastaavaa pöperöä kuin kuin Suomessa. Tosin yllätyksiäkin mahtuu joukkoon.

Matkailijan perussääntö tuli unohdettua että pyri aina lukemaan pussin tai paketin tekstit oli se sitten Swahilia, Itä-Udmurttia tai jopa Norjaa. Tämä siis ei ole rieskaa jota kuvittelimme syövämme aamupalalla salamin kanssa. Kyseessä onkin jonkinlainen makea kahvileipä, jossa kaksi puoliskoa on liimattu kiinni runsaalla määrällä sokeria ja kanelia. Ei siis toiminut salamin kanssa. Tämä olisi kyllä selvinnyt pussin kyljestä jopa näin vajavaisella ruotsin kielen taidolla jos olisi vain malttanut lukea.

- Sää

Norjassa sataa aina enemmän tai vähemmän ja siihen kannattaa varautua. Esim Länsi-Norjassa sijaitseva Bergen on rankattu maailman sateisimmaksi kaupungiksi, siellä sataa n. 300 päivänä vuodesta. Säätila voi muuttua yhtäkkiä hyvinkin nopeasti auringonpaisteesta kaatosateeksi varsinkin jos ajetaan korkealla merenpinnasta. Meidän reissulla sadepäiviä tuli kolme kahdeksasta mikä on ihan hyvä keskiarvo.

Kokonaisuudessaan reissu jätti tosi mukavat tunnelmat! Tiet olivat suurimmaksi osaksi hyvässä kunnossa ja maiset todella jylhiä ja upeita. Kilometreja kertyi kaikkiaan n. 3200 km josta Ruotsin ja Suomen puolella meni n. 1000 km.