Perjantai-päivä alkoi kosteissa tunnelmissa, pientä tihkua tuli koko ajan ja tiet olivat märkiä. Kuitenkin herätys jälleen klo 0600 ja ei muuta kuin tienpäälle. Ja se kannatti, sillä Åndasnesista n. 10 km päässä oli Trollstigen, eli yksi Norjan kuuluisimpia tienpätkiä ja millainen paikka se olikaan! Kyseessä siis on vuoriston ylittävä tie, eli pitää sisällään alussa serpentiinimutkaa todella jylhässä ja upeassa maisemassa. Vaikka toisin saattaa näyttää, varsinkin verrattuna Juvashyttan nousuun Trollstigen oli loivempi ja sen pääsi kyllä menemään ilman suurempia ongelmia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Trollstigen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Trollstigen
Trolstigenista matka eteni Nordalsvuonon yli tietä 63 mukaillen. Lingen ja Eidsdalin välillä liikennöi lautta ja ylitys maksoi per pyörä 49 NOK. Tie 63 etenee kohti Geirangeria jossa on myös todella näyttävät maisemat, vaikka paikassa onkin hieman turistirysän vikaa. Kuitenkin ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka! Ilmakin alkoi kuivumaan joten serpentiinipätkää oli mukava taittaa menemään.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Geirangerinvuono
https://fi.wikipedia.org/wiki/Geirangerinvuono
Tie 63 nousee Geirangerista jälleen hyvin ylös ylängölle, jossa se yhtyy valtatiehen 15. Ajoimme tietä 15 Grotliin josta käännyimme sitten jonkinlaiselle kansalliselle maisematielle 258, joka menee Grotlista Stryniin. Huomasimme alussa ettei kyseessä olekaan asfaltoitu tie. Kuitenkin melkein heti vastaan tuli Marauder, joten tämä valoi uskoa siihen että reitti on hyvinkin ajettavissa tavallisella katupyörällä.
Tien pinta oli hyväkuntoista sileää öljysoraa ja sääkin mitä mainioin joten annoimme vain mennä. Mutta kun matkaa oli taitettu n. 10 km tilanne alkoi pikkuhiljaa muuttua, sillä säärintaman ansiosta vuoren toisella puolen alkoi satamaan vettä ja tiestä tuli liukasta mutavellia. Ajaminen tavallisilla katurenkailla alkoi olla jo todella haastavaa ja hidasta. Rehellisesti sanottuna muutoman kerran pyörän kaatuminen oli todellä lähellä, kuitenkin näin ei tapahtunut. Onneksi puolessavälissä hieman ennen Strynin kesälaskettelukeskusta huomasimme että pyörien alle oli ilmestynyt asfalttipinnoite ja huokaisimme helpoituksesta. Reitillä oli kuitenkin aika paljon muitakin moottoripyöräilijöitä, suosituin kirjainyhdistelmä pyörien kyljissä oli Bee-Äm-Wee ja Gee-Äs. Päällimmäisenä mieleen jäi että reitti kannattaa vetää, mutta en menisi ainakaan toista kertaa tuolla kalustolla.
Tien pinta oli hyväkuntoista sileää öljysoraa ja sääkin mitä mainioin joten annoimme vain mennä. Mutta kun matkaa oli taitettu n. 10 km tilanne alkoi pikkuhiljaa muuttua, sillä säärintaman ansiosta vuoren toisella puolen alkoi satamaan vettä ja tiestä tuli liukasta mutavellia. Ajaminen tavallisilla katurenkailla alkoi olla jo todella haastavaa ja hidasta. Rehellisesti sanottuna muutoman kerran pyörän kaatuminen oli todellä lähellä, kuitenkin näin ei tapahtunut. Onneksi puolessavälissä hieman ennen Strynin kesälaskettelukeskusta huomasimme että pyörien alle oli ilmestynyt asfalttipinnoite ja huokaisimme helpoituksesta. Reitillä oli kuitenkin aika paljon muitakin moottoripyöräilijöitä, suosituin kirjainyhdistelmä pyörien kyljissä oli Bee-Äm-Wee ja Gee-Äs. Päällimmäisenä mieleen jäi että reitti kannattaa vetää, mutta en menisi ainakaan toista kertaa tuolla kalustolla.
Tunturi-rallin EK! Tai siis Strynin laskettelukeskuksen läheltä tiellä 258, paikasta jossa asvalttipinta alkaa ja liukas muta on loppunut. Lunta oli vielä jonkun verran!
Strynista matka eteni tietä 60 pitkin Byrkjeloon josta käännyimme tielle E39 kohti Skeitä. Skeissä jatkoimme tietä 5 Sogndalsin kautta Laerdaliin josta löysimme majapaikan. Yösijaksi löytyi tällä kertaa Vindedal Camping jonka pihassa pyörät ovat sievästi parkissa. Huomatkaa kontrasti edelliseen kuvaan. Majoitus sijaitsee Norjan suurimman vuonon eli Sognevuonon rannalla. Ennusteista huolimatta tämä päivä oli paljon kuivempi mitä aluksi pelkäsimme joten tästä on hyvä jatkaa huomiseen!
![]() |
Åndalsnes - Laerdal 363 km |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti